Menkat

Ne alkaa taas vaihteeksi. Onhan niihin tottunu. Mutta ei kuitenkaan.
Ja sitte se tunteiden vuoristorata. Nyt ärsyttää ihan kympillä kaikki ja surettaa. Ei halua...
Ei jaksais taas yhtään mitään ja kaikkea olis ja pitäs jaksaa. Karsintaa olen tehny, mutta töitä ei oikein voi karsia, vaikka välistä kyllä haluttas.
Onneksi kulta imuroi tänään ja mie sain keskittyä keittiön raivaamiseen. Ei tartte niistä olla ärsyyntyny.
Nytki pitäs olla nukkumassa ko aamula varhanen töihin lähtö, mutta ko ei haluta!!!!
Joskus on vissiin ihan hyvä olla vähän pikku kläppi...

Juoksu

Kävin tänään ekaa kertaa koskaan oikealla juoksulenkillä! Hyvä mie! =D Kahden kaverin kanssa kävin pururadalla tässä lähellä, ajoin paikalle uudella hienolla pyörälläni ja juoksin reitistä ainaski puolet! =) Aim sou häppi!
Kunto mulla ei tosiaankaan ole mikään hyvä, mutta tästähän on nyt hyvä jatkaa. Ja eiköhän met saaha jatkettua ko on 3 naista kimpassa..eikhään sitä aina joku potki toisia liikheele, hih.

Viime viikon väsymys oli kyllä jotain ihmeellistä! Nyt ei ole samanlaista ilmassa, vaikka viikonloppu oliki rankka...sain kuiteski nukuttua hyvin. Ko sais tämän kuukauen päätökseen niin sitte varmaan alkaa pikku hiljaa helpottaa..ei ole niin paljon kaikkea mahollista esim. viikonloppuina.
Haluttas olla ihan vain tässä kotonaki joku kokonainen päivä! Touhuta tässä kaikkea normaalia arkijuttua, eikä miettiä, että kohtaa häätyy laittaa nukkuun, että jaksaa aamula töihin!

Tänään tein ruuaksi täytettyjä paprikoita! Njam!
Eilen tehin kala-katkarapu-hässäkkää kesäkurpitsa"pastalla".
Huomenna olis tarkotus tehä lohta..ehkä uunissa..hmmm...

Mutta nyt nukkumaan ja kohtaamaan aamu ja juoksun jälkeinen olotila...heh...venytellyt kyllä olen!

Väsy

Minua on väsyttäny koko viikon! Siis ihan koko viikon. En ole jaksanu töitten jälkeen tehä mitään järkevää ja se kyllä näkyy sekä täällä huushollissa että kaikessa työhän ja harrastuksiin liittyvässä. On ko niitten tekemättömien asioitten päällä olis joku kalvo, joka estää tarttumasta niihin...plus se, että minua väsyttää.

Ajatukset on ollu ihan ok, ei pahemmin ole ollu surua ja murhetta, mitä nyt ihan vähän eilen illalla itketti. Miksi? En tiä.
Syksy alkaa tekeen myös tuhojaan minussa...vaikka kovasti haen positiivisia puolia, niin ko pimeät alkaa lisääntyyn ja tulee tuulista ja sateista, alkaa vähän ahistaa. Onneksi sekaan sopii myös näitä päiviä ko aurinko paistaa ja on mahollisuus nähä muita ihmisiä ja tehä kaikenlaista kivaa. =) Muuten ei jaksais taas yhtään.

Tänä aamuna heräsin "pirteänä", en täysin vapaaehtoisesti, mutta ei niin kovasti ärsyttäny ajatus nousemisesta ja töihin lähöstä, niinkö alkuviikon on tehny. Huomena nukun! Tai luulen nukkuvani...mistä veikkaa, että ko sais nukkua, niin mie herrään jo vaikka kuinka varhain! Noh iltapäivällä ois tarkotus lähteä kavereitten kans viimein sinne mustikkaan! Toivottavasti niitä löytys ees jonku verran, muuten tullee kyllä paha mieli....Vaikka ilomieli siitä, että saa tehä hyvien tyyppien kans jotaki.

Kulta täyttää tässä ihan pian vuosia...eipä ole vieläkään sitä parasta lahjaa annettavaksi ja jaettavaksi...Sen häätyy tyytyä minuun ja siihen, että mulla ei ole sille mitään lahjaa, siis oikeastikkaan en ole mitään hommannu ja seki nyt ärsyttää...Mutta yks idea mulla on, mutta se tarkottaa sitä, että lahja tullee sitte jälkijunassa. =)

Kiva

Tänään on kiva päivä! =)
Sain kuulla kivoja uutisia tekemisasioista ja kulta yllätti erittäin kivasti ja ihanasti! =)
Syksyn harmaa pilvitaivaskaan ei pahemmin tässä hetkauta!!

Nyt tekeen kaalilaatikkoa! Njam!

Syyskesä

Yöllä on jo pimeää! Hurjaa! Sateet ei ole ennää niin lämpimiä ja päivät ei samhaanlaissiin lämpiä kylmien öitten jälkheen. Syksy koputtellee oven takana...
Mustikat kuiskivat tuolta metsästä, en ole saanu lähettyä niitä katsomaan. Sienet haukottelevat kätköistä paljastuen, niitäki vois käydä kurkkimassa.
Kyllä vuodenajat on ihana juttu! =) Molen oppinu tykkäämään niistä jokaisesta, ja olen siitä iloinen!

Kalenteri on alkanu täyttyyn kaikenlaisesta toiminnasta ja omat voimavarat häätyy taas kartottaa ja oikeasti tutkia mihin kaikkeen on pystyväinen...

Jos asiat olis menny niinkö mie aattelin, niin molisin vissiin jo loppusuoralla raskaudessa, tai ehkä aamupahoinvoinnit syrjäyttäymässä...mutta eihän se menny niin...lapsettomuus voitti ja minun syksy on taas samanlainen ko ennenki. Mie seuraan koulujen alkua, eskarilaisten intoa ja vanhempien ylpeyttä ja haikeutta. Saankohan mie koskaan kokea sitä? Nyt sattuu ajatus siitä, että en...Onneksi itku puhdistaa...

Mutta ei auta jäädä tuleen makaamaan! Molen päättäny selvitä ja siis selviän! Kerta! Taistelutahto oman elämän puolesta on kova! Tuli mitä tuli, niin mie voitan sen ja kestän...luultavasti säryn, mutta eheydyn taas kerran ja jatkan eteenpäin ja olen kokemuksia rikkaampi. Minun elämä ei ole turha vaikka minusta ei äitiä koskaan tuliskaan! Mie olen mie! Molen tytär, sisko, kummi, toivottavasti joskus täti, serkku, ystävä, kaveri, työntekijä...ja ennenkaikkea Kullan Rakas. ♥

Joku

Joku ihme olo! Ei kiva! Surku, murku, purku...plääh...Molen nukkunu jotenki tosi huonosti pari yötä ja illat vain ollu töitten jälkeen. Nyt on vaikeuksia päästää irti ja elää tätä päivää..ainakaan ilosesti..Niin ja ei nämät aamutkhaan kauhean pirteitä ole...
Ärsyttävää ja kummastuttavaa!!!!!!Mutta ei auta, töihin on lähettävä...
Sateista KesäPäivää!

Blogiasu

Seku aloin testaileen voisko olla erinäköinen blogi...vähän tuli muutosta. =)
Nyt hopusti nukkuhmaan, aamula töihin.
Hyvää yötä!

Päätös

Mie sain eilen illalla vihdoin ja viimein täytettyä ja laitettua kuoreen hoitojen seurantalomakkeet..kaikilta nuilta hoitokerroilta..mie en vain ole saattanu niitä täyttää ja laittaa sairaalalle. Son jotenki niin pysyvää ko on paperilla. Sitte mie löysin kalenterin välistä tuon viimisimmän siirron ultrakuvan...ja itkuolo tuli. =(
Menkat tekee tuloaan, niin on hormoonitoiminta taas vähän hulinoissa...

Tänään sitten pääsin soittoaikana läpi sairaalalle ja sain kerrottua alkukesän epäonnistumisen ja sen, että met olema päättäny yrittää vielä. Se onnistu, met olema nyt jonossa ja sitte ens vuoden kevättalvesta varmaan katellaan taas. Julkisella puolen on tämä jonottamisen tuska, mutta mulle se antaa myös voimia. On aikaa ajatella ja tehä kaikkea muuta, saa aivot ja mieli levätä.

Ystävälle laitoin tekstaria illala ko tartti vähän purkaa ikävää, ja tuli ihana viesti takasin! Se anto voimia ja jaksuja. Onneksi hän on olemassa. Onneksi heitä on monta, voi kertoa sille tyypille kelle haluaa, mikä tuntuu parhaimmalta. Ja kaikila heilä on oma merkityksensä ja tärkeytensä! =)

Vähän semmoinen haikeusolo on vieläki ja varmaan ko menkat alkaa niin v*tuttaa ankarasti, mutta siitä taas selvitään ja kuljetaan elämässä eteenpäin. Tämä on tätä ylä- ja alamäkeä...

Olisinkhaan mie nyt niin reipas ja polkasisin pyörälä postiin ja veisin tuon kuoren jatkamaan matkaansa...oikeasti sinne sairaalalle, kirjoitten ja kansitten välhiin...
Samala vois ostaa jätskin näin kauniin päivän kunniaksi!