Elämä on kummallista. Voi selvitä todella vaikeista asioista ja tuntea itsensä voittajaksi ja ylpeäksi. Met selvisimmä lapsettomuudesta, met osasimma käsitellä sen.
Muuten elämästä met emmä selvinny. Meille tuli ero. Päätös oli minun, mie en ole ollu onnellinen tässä suhteessa enää pitkään, pitkään aikaan.
Nyt ko kirjotan tätä tänne, missä lapsettomuus on ollut vallitseva asia huomaan, että olen varmaan jollain tavalla paennut suhteen asioita lapsiasiaan.
Aikamoinen huomio just nyt klo 06.35.
Mutta mie voin sanoa oikeasti, että lapsettomuus ei ole syy meän eroon. Sen syy on jossain syvemmällä, meissä, minussa ja hänessä yhessä ja erikseen.
Kyllä minua pelottaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta mulla on toivoa ja uskoa siihen.
Mie kiitän teitä kaikkia jotka oletta minua tukenu tänä aikana ko olen blogia pitäny. Mie toivon teile kaikile ihan äärettömän paljon kaikkea hyvää elämään. Luultavasti käyn kurkkimassa teitä ja iloitsemassa oikeasti onnestanne. Kiitos. ♥
