Nyt on tullu pari päivää puhdasta valkoista lunta. Se peittää kaiken likaisen ja ikävän utuiseen puuterivaippaan. Kulmat pehmenevät ja maa valostuu.
Uudet joululahjakengät paarustavat läpi hiutaleiden ja tunnen kenkien muotoutuvan jalkaani ja etsivän sitä oikeaa paikkaa mihin asettua. Se tunne ko kengät hiertää ja tieto siitä, että kohta net on passelit, lämmittää. Kyllä tämä elämä jatkuu.
Aina tulee uutta lunta, joka peittää unohduksiin ikävän...ja kun tulee sulamisen hetki, aika on tehnyt tehtävänsä ja asia ei enää paina niin paljon.
LumiValkeita Viimeisiä Tämän Vuoden Päiviä!
tiistai 29. joulukuuta 2009
perjantai 25. joulukuuta 2009
Eilen
Kaikki alkoi ihan hyvin. Joulumieli valtasi minut. Pikkasen itkasin tunneryöpyssä aamupäivällä ja sitten olin tunteellinen ko näin jo edesmenneestä mummostani uutta videonpätkää.
Haudoilla käytiin, jouluteet ja serkun nimpparikakut syötiin, joulusauna oli ihanan tunnelmallinen, jouluruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, joulupukki oli vanha tuttu ja mie olin ollu aika hurjan kilttinä, hih. Kaikilla oli hyvä mieli.
Sitten se taas iski ja yllätti puun takaa...vauvauutinen...ja minun joulu on pilassa.
Miksi nämät juhlapyhät aina pettää minut? Mie olin henkisesti valmistautunu nyt tähän jouluun ja siihen, että meitä ei ole ko kaksi ja sitte liuta muita sukulaisia. Aattelin, että nyt saama olla joulun rauhassa vauvajutuilta, ihanaa! Mutta ei! Tuli kyllä niin päin pläsiä ja semmosilta ihmisiltä keltä ei tosiaan sitä ootettu ja joka tullee oleen yllätys kaikile. Onneksi tämä uutinen ei tullu sielä mummolan lämmössä, vaan sitte ko kävästiin kotimatkalla miehen setän tykönä...Molin ihan sanaton. Oltiin sitte ehkä vielä 10minuuttia siinä ja lähettiin kotia. Teki tiukkaa, että en samantien ko uutisen kuulin niin lähteny ovesta ulos ja huutanu pakkasyöhön!
Viime jouluna meän toinen icsi epäonnistu ja uutena vuona saima kuulla vauvauutisen ja heti tammikuun alussa syntyi sukuun uusi tyttö. Siinä oli erinäisiä mutkia matkassa ja jätin omat tunteet ihan taka-alalle ja keskityin ystävän tukemiseen. Ja sitte pas epäonnistu kesäkuussa. Ja nyt tämä!
Mulla ei pahemmin ole nyt joulufiiliksiä. Vittu.
Haudoilla käytiin, jouluteet ja serkun nimpparikakut syötiin, joulusauna oli ihanan tunnelmallinen, jouluruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi, joulupukki oli vanha tuttu ja mie olin ollu aika hurjan kilttinä, hih. Kaikilla oli hyvä mieli.
Sitten se taas iski ja yllätti puun takaa...vauvauutinen...ja minun joulu on pilassa.
Miksi nämät juhlapyhät aina pettää minut? Mie olin henkisesti valmistautunu nyt tähän jouluun ja siihen, että meitä ei ole ko kaksi ja sitte liuta muita sukulaisia. Aattelin, että nyt saama olla joulun rauhassa vauvajutuilta, ihanaa! Mutta ei! Tuli kyllä niin päin pläsiä ja semmosilta ihmisiltä keltä ei tosiaan sitä ootettu ja joka tullee oleen yllätys kaikile. Onneksi tämä uutinen ei tullu sielä mummolan lämmössä, vaan sitte ko kävästiin kotimatkalla miehen setän tykönä...Molin ihan sanaton. Oltiin sitte ehkä vielä 10minuuttia siinä ja lähettiin kotia. Teki tiukkaa, että en samantien ko uutisen kuulin niin lähteny ovesta ulos ja huutanu pakkasyöhön!
Viime jouluna meän toinen icsi epäonnistu ja uutena vuona saima kuulla vauvauutisen ja heti tammikuun alussa syntyi sukuun uusi tyttö. Siinä oli erinäisiä mutkia matkassa ja jätin omat tunteet ihan taka-alalle ja keskityin ystävän tukemiseen. Ja sitte pas epäonnistu kesäkuussa. Ja nyt tämä!
Mulla ei pahemmin ole nyt joulufiiliksiä. Vittu.
torstai 24. joulukuuta 2009
Joulu
Meilä tuoksuu kinkku, lahjapaketteja on nurkissa ja punainen joululiina komistaa ruokapöytää. Toivottavasti kukkakaupasta löytyisi vielä joulukukka, niin kaikki olis valmista. =)
Kohta lähden vanhempieni luokse koristelemaan kuusen ja sitte häätyy kattoa Lumiukko. Mies pääsee töistä puol2 ja heti kohta lähetään sitte mummolaan joulusaunaan, syömään ja aukaseen paketit. Ihan hyvä joulu tästä tulee, vaikka olenki panikoinu...joulumieli valtaa kummasti aina minut, hih. Haudoilla täytyy tietysti käydä viemässä kynttilät...ajattelin myös sytyttää kynttilän meän helmille.
Toivottavasti met ja tet saama nauttia tästä juhlasta kaikesta huolimatta.
Hyvää ja Kaunista Joulua Kaikille! ♥
Kohta lähden vanhempieni luokse koristelemaan kuusen ja sitte häätyy kattoa Lumiukko. Mies pääsee töistä puol2 ja heti kohta lähetään sitte mummolaan joulusaunaan, syömään ja aukaseen paketit. Ihan hyvä joulu tästä tulee, vaikka olenki panikoinu...joulumieli valtaa kummasti aina minut, hih. Haudoilla täytyy tietysti käydä viemässä kynttilät...ajattelin myös sytyttää kynttilän meän helmille.
Toivottavasti met ja tet saama nauttia tästä juhlasta kaikesta huolimatta.
Hyvää ja Kaunista Joulua Kaikille! ♥
tiistai 22. joulukuuta 2009
Hiivatti
Täällä ollaan taas niin herkällä päällä että...Voihan ärsytys!
Miehelle ei näköjään kestä taas sanoa yhtään mitään poikkipuolista niin heti on iwaop tyhifhhf fiufugbjm...Ja seki asia mistä sanoin on ihan tosi juttu. Se jättää aina telkkarin pääle ko heittää kattomasta, vaikka näkkee, että molen koneella ja en ole sitä töllöä kattomassa. Ja sittekko nyt sanoin, että mie olen koneella, enkä kato telkkaria, niin tulipa kitkerä vastaus ja kantapäät tömisten tultiin telkkari sammuttaan. Huoh! Ressiä ressiä ilmassa...
Mie olen ollu taas vaihteeksi tosi väsyny ja tuommonen ei kyllä auta asiaa. Pikkasen helpotti oloa, ko sain eilen itkastua miehelle ja sanottua, että väsyttää ja ei halua tämmöstä. Kovasti yritin sanoa, että yritän piristyä ja kirkasvalolamppua vielä enemmän käyttää yms. Toinen oli niin ihana ja hali ja rutisti. Sitte sano, että hän lähtee nyt käymään hiihtämässä ja sitte ko tullee käydään yhdessä saunassa ja laitetaan nukkumaan. Siis silleen tosi lempeästi sano. =) Ja nyt oliki yht´äkkiä taas ihan kakkaa koko elämä, plääh. Ja tämä ilta on menny tosi hyvin, niin lepposasti tuossa maino, että häätyy laittaa nukkuun. Hohhoijaa.
Välistä mie mietin kumpi meistä on mies ja kumpi nainen! (ja tähän semmonen silmiä pyörittelevä hymiö)
Kyllähän mieski on väsyny ja hän käy nyt lapsettomuuskriisiä läpi omassa tahdissaan. Olen sanonu, että olen tukena ja mulle saa kertoa ja mielellään olen kartalla siitä missä mennään. Eipä sole pahemmin porissu...Mutta se sallittakoon. Hällä on oikeus käsitellä tunteitaan omalla tavallaan. Hiihto näin talvella henkireikä.
Kyllä tämä tästä, menen sen viereen nukkumaan, mutta annan tilaa, enkä lynkää liikaa. Ko sitä harmittaa niin ei saa tuppautua kovasti, häätyy antaa rauhottua.
Huomenna olis vielä töitä ja sitte joulunpyhät vapaata, väliviikola kans töitä jne..saa nähä saanko piettyä lomia missään vaiheessa...määräaikainen työntekijä on määräaikainen ja vakinaiset vähän jyrää näissä lomahommissa.
Nyt mie alan kans laittaan nukkuun. Joulutoivotukset taidan käydä huomenna tänne skriivaamassa.
Miehelle ei näköjään kestä taas sanoa yhtään mitään poikkipuolista niin heti on iwaop tyhifhhf fiufugbjm...Ja seki asia mistä sanoin on ihan tosi juttu. Se jättää aina telkkarin pääle ko heittää kattomasta, vaikka näkkee, että molen koneella ja en ole sitä töllöä kattomassa. Ja sittekko nyt sanoin, että mie olen koneella, enkä kato telkkaria, niin tulipa kitkerä vastaus ja kantapäät tömisten tultiin telkkari sammuttaan. Huoh! Ressiä ressiä ilmassa...
Mie olen ollu taas vaihteeksi tosi väsyny ja tuommonen ei kyllä auta asiaa. Pikkasen helpotti oloa, ko sain eilen itkastua miehelle ja sanottua, että väsyttää ja ei halua tämmöstä. Kovasti yritin sanoa, että yritän piristyä ja kirkasvalolamppua vielä enemmän käyttää yms. Toinen oli niin ihana ja hali ja rutisti. Sitte sano, että hän lähtee nyt käymään hiihtämässä ja sitte ko tullee käydään yhdessä saunassa ja laitetaan nukkumaan. Siis silleen tosi lempeästi sano. =) Ja nyt oliki yht´äkkiä taas ihan kakkaa koko elämä, plääh. Ja tämä ilta on menny tosi hyvin, niin lepposasti tuossa maino, että häätyy laittaa nukkuun. Hohhoijaa.
Välistä mie mietin kumpi meistä on mies ja kumpi nainen! (ja tähän semmonen silmiä pyörittelevä hymiö)
Kyllähän mieski on väsyny ja hän käy nyt lapsettomuuskriisiä läpi omassa tahdissaan. Olen sanonu, että olen tukena ja mulle saa kertoa ja mielellään olen kartalla siitä missä mennään. Eipä sole pahemmin porissu...Mutta se sallittakoon. Hällä on oikeus käsitellä tunteitaan omalla tavallaan. Hiihto näin talvella henkireikä.
Kyllä tämä tästä, menen sen viereen nukkumaan, mutta annan tilaa, enkä lynkää liikaa. Ko sitä harmittaa niin ei saa tuppautua kovasti, häätyy antaa rauhottua.
Huomenna olis vielä töitä ja sitte joulunpyhät vapaata, väliviikola kans töitä jne..saa nähä saanko piettyä lomia missään vaiheessa...määräaikainen työntekijä on määräaikainen ja vakinaiset vähän jyrää näissä lomahommissa.
Nyt mie alan kans laittaan nukkuun. Joulutoivotukset taidan käydä huomenna tänne skriivaamassa.
torstai 17. joulukuuta 2009
Blogi
Lisäsin muutaman blogin omaan listaani. Löysin net ko aloin googlaileen pitkästä aikaa.
Ja tein huomion, että tämän illan aikana yli 200 kertaa oli käyty HopeiseenSimpukkaan kurkkaamassa O.O Vau!
Kommentteja otetaan vastaan! =)
Nyt nukkuun ja kohti perjantaista työpäivää ja tulevaa vapaa viikonloppua, pitkästä aikaa yhteinen vapis viikonloppu miehen kans.
Ja tein huomion, että tämän illan aikana yli 200 kertaa oli käyty HopeiseenSimpukkaan kurkkaamassa O.O Vau!
Kommentteja otetaan vastaan! =)
Nyt nukkuun ja kohti perjantaista työpäivää ja tulevaa vapaa viikonloppua, pitkästä aikaa yhteinen vapis viikonloppu miehen kans.
Pakkanen
Mieletön viikko ollu pakkasten suhteen! Siinä -30 on pyöriny koko ajan. Töissä ei pahemmin ole nenua ulos pistetty. Joulumieli on vallannu kaikki ja joulujuhlat saatiin eilen vietettyä, hih. Oli villiä melskettä, helinää helskettä!
Täällä kotona olen pikku hiljaa järjestelly huushollia jouluun. Hylly kerrallaan joulutavaroita esille ja silleen. Nyt soi eka kerran joululevy...Aika mukavaa, vaikka myös haikeaa. Jälleen kerran joulu ja meitä ei ole ko kaksi...Näin on ollu jo monta vuotta, vaikka toiveet ollu toiset...
Uusia vauvojaki on kaveripiiriin syntyny, mutta myös yksi menetetty. =( Tosi surullinen tapaus. Met olema facebookin avulla keränny meitä koulukavereita yhteiseen muistamiseen. Ollut jotenki erittäin koskettavaa tämä pienen tarina.
Mie olen yrittäny ajatella positiivisesti, en ole turhia ressannu, pyrkiny olemaan rauhallinen ja antamaan ittelle aikaa ja valoa. Hakenu syliä ja lämpöä mieheltä ja saanukki. ♥ Tietty välistä ahistaa ja ärsyttää, mutta kovasti olen tsempannu ja kirkasvalolamppu on auttanu. Vitamiineja häätyy muuten tilata lissää! Just hoksasin!
Ulkona on tosi kaunista! Puut paksussa kuurassa ja aamulla oli ihana tähtitaivas. =) Hoksasin sen tosi hyvin ko katuvalot ei palanu. Lumi narskuu kenkien alla ja hengitys höyrystyy ja lasit on ihan huurussa ko häätyy hengittää kaulaliinan läpi, heh.
Aikasta joulusta, nyt olen toiveissa, että kaikki valkeus ei puista katoa ko alkaa lauhtuun. Muuten lauhtuminen ei haittaa.
Mieski on jo ihan tuskissaan ko ei pääse hiihtään, ko on tulipalo pakkanen ja ko häätys sitte kunnolla lauhtua, että latu ei olis ilmaa kovin paljon kylmempi. Se luisto ja pito...heh...
Mie olen ollu niin väsyny ja vähän lunssanen, että olen unohtanu kaikki liikkumisen tältä kuulta ja ei ole yhtään huono omatunto. Uudella innolla ja voimilla ens vuona. Meilä alkaa jopa zumba kansalaisopistolla! Aattelin alkaa siihen, sais tansata ja kuntoilla yhtä aikaa! =)
Mutta ei kannata tieten vielä liiaksi miettiä ens vuotta...ko sais tämän vuoden viimiset viikot kunnialla pakettiin niin hyvä.
Nyt soi Tonttuparaati! =D Mie olen aina tykänny siitä! Son niin vauhikas, reipas ja ilonen! =)
PakkasLumiAjatuksia
Täällä kotona olen pikku hiljaa järjestelly huushollia jouluun. Hylly kerrallaan joulutavaroita esille ja silleen. Nyt soi eka kerran joululevy...Aika mukavaa, vaikka myös haikeaa. Jälleen kerran joulu ja meitä ei ole ko kaksi...Näin on ollu jo monta vuotta, vaikka toiveet ollu toiset...
Uusia vauvojaki on kaveripiiriin syntyny, mutta myös yksi menetetty. =( Tosi surullinen tapaus. Met olema facebookin avulla keränny meitä koulukavereita yhteiseen muistamiseen. Ollut jotenki erittäin koskettavaa tämä pienen tarina.
Mie olen yrittäny ajatella positiivisesti, en ole turhia ressannu, pyrkiny olemaan rauhallinen ja antamaan ittelle aikaa ja valoa. Hakenu syliä ja lämpöä mieheltä ja saanukki. ♥ Tietty välistä ahistaa ja ärsyttää, mutta kovasti olen tsempannu ja kirkasvalolamppu on auttanu. Vitamiineja häätyy muuten tilata lissää! Just hoksasin!
Ulkona on tosi kaunista! Puut paksussa kuurassa ja aamulla oli ihana tähtitaivas. =) Hoksasin sen tosi hyvin ko katuvalot ei palanu. Lumi narskuu kenkien alla ja hengitys höyrystyy ja lasit on ihan huurussa ko häätyy hengittää kaulaliinan läpi, heh.
Aikasta joulusta, nyt olen toiveissa, että kaikki valkeus ei puista katoa ko alkaa lauhtuun. Muuten lauhtuminen ei haittaa.
Mieski on jo ihan tuskissaan ko ei pääse hiihtään, ko on tulipalo pakkanen ja ko häätys sitte kunnolla lauhtua, että latu ei olis ilmaa kovin paljon kylmempi. Se luisto ja pito...heh...
Mie olen ollu niin väsyny ja vähän lunssanen, että olen unohtanu kaikki liikkumisen tältä kuulta ja ei ole yhtään huono omatunto. Uudella innolla ja voimilla ens vuona. Meilä alkaa jopa zumba kansalaisopistolla! Aattelin alkaa siihen, sais tansata ja kuntoilla yhtä aikaa! =)
Mutta ei kannata tieten vielä liiaksi miettiä ens vuotta...ko sais tämän vuoden viimiset viikot kunnialla pakettiin niin hyvä.
Nyt soi Tonttuparaati! =D Mie olen aina tykänny siitä! Son niin vauhikas, reipas ja ilonen! =)
PakkasLumiAjatuksia
perjantai 11. joulukuuta 2009
Kortti
Nyt tuli eka joulukortti...Tunnistin käsialan ja vähän jo hermostuin...Mutta onneksi sieltä ei paljastunutkaan lapsitonttutyyppi, vaan ihana itsetehty joulukortti! Meän iki-ihana kummityttö oli tehny sen, hih! Tosi hieno kuusi ja siinä koristeita ja ihan selvästi takana oli M-kirjain, mikä löytyy tytön nimestä, niin ja ihan itte oli kortti leikattu. =) Ihana! ♥
Tänään jouluntunnelmaa hakemaan...on kylillä tapahtuma. Ja jos viikonloppuna vähän siivoais.
Tänään jouluntunnelmaa hakemaan...on kylillä tapahtuma. Ja jos viikonloppuna vähän siivoais.
lauantai 5. joulukuuta 2009
Väsymys
Mie olen tosi väsynyt tähän oloon! Masentaa ja ahistaa, jaksan just ja just hoitaa työhommat, mutta kotiolot on ihan retuperällä! Mie en jaksa!
Mie haluan aurinkoa ja valoa ja lämpöä!!!!Onneksi nyt on tullu lunta ja on pakkasta, sitä paska vesisaetta ja helevetin loskaa en olis jaksanu ennää vähhääkkään!!!!!!!!!
Välistä tullee nuita ihania satuhetkiä ja huomaan nauttivana hämystä ja pimeästä, mutta nyt on taas vaihteeksi toinen mieli..
Syynä ehkä just alkaneet menkat, nuha ja kaikinpuolinen särky kropassa....
Eilistä iltaa piristiä leffamaraton! Kaikinpuolin laadukasta hollywood-viihdettä: Transformers 1 ja 2! Mie jopa nauroin ääneen ja huomasin laittavani kädet niskan taakse ja nauttivani leffoista! Makea!
Joulukuu on alkanu ja joululahjat pyörii mielessä..välistä tunnuttaa, että en osta yhtään lahjaa ja sitte taas haluttas laittaa lahjat kaikile. Tyypillistä minua.
Tällä hetkelä ahistaa ajatus sukujoulusta, aika paljon. Sitte kuitenki haluttaa olla ihmisten seurassa ja nauttia siitä tunnelmasta.
Molen taas niitä jakomielitautinen ko vain voi olla!
Noh eiköhän tämä tästä.
Nyt häätys lähteä viemään leffat ärrälle ja pizza olis hyvvää...
Mie haluan aurinkoa ja valoa ja lämpöä!!!!Onneksi nyt on tullu lunta ja on pakkasta, sitä paska vesisaetta ja helevetin loskaa en olis jaksanu ennää vähhääkkään!!!!!!!!!
Välistä tullee nuita ihania satuhetkiä ja huomaan nauttivana hämystä ja pimeästä, mutta nyt on taas vaihteeksi toinen mieli..
Syynä ehkä just alkaneet menkat, nuha ja kaikinpuolinen särky kropassa....
Eilistä iltaa piristiä leffamaraton! Kaikinpuolin laadukasta hollywood-viihdettä: Transformers 1 ja 2! Mie jopa nauroin ääneen ja huomasin laittavani kädet niskan taakse ja nauttivani leffoista! Makea!
Joulukuu on alkanu ja joululahjat pyörii mielessä..välistä tunnuttaa, että en osta yhtään lahjaa ja sitte taas haluttas laittaa lahjat kaikile. Tyypillistä minua.
Tällä hetkelä ahistaa ajatus sukujoulusta, aika paljon. Sitte kuitenki haluttaa olla ihmisten seurassa ja nauttia siitä tunnelmasta.
Molen taas niitä jakomielitautinen ko vain voi olla!
Noh eiköhän tämä tästä.
Nyt häätys lähteä viemään leffat ärrälle ja pizza olis hyvvää...
sunnuntai 22. marraskuuta 2009
SadunTaikaa
Tämä on jännää aikaa tämä marras-joulukuu. Ei näy aurinkoa, saattaa nykyään sataa jopa vettä, on pimeää. Ja silti välistä tosi kaunista. Nyt on semmonen 10astetta pakkasta ja sumu. Aika taijanomaista ja satumaista. Sellainen olo, että kohta tuolta usvasta ilmestyy keiju turkissa valkean hevosen selässä. =)
Mie poltin eilen kynttilöitä. Oli mukavaa. Molen saanu hommattua jo pari joululahjaaki, hih. Mutta muuten en ole joulua vielä valmistellu. En ole mikään kauhea joulufiilistelijä, vaikka se tärkeä juhla onki. Mulle joulu on siinä muutamassa päivässä ja silloin onki asioitten mentävä hyvin, heh!
Mulla on aika hyvä mieli. Ja se on ihana huomata! =)
Mie toivon kovasti blogin lukijoile ja vertaistukihenkilöile voimia ja valoisia ajatuksia. Marraskuun pimeydestä voi ehkä löytää pienen sadun.
Mie poltin eilen kynttilöitä. Oli mukavaa. Molen saanu hommattua jo pari joululahjaaki, hih. Mutta muuten en ole joulua vielä valmistellu. En ole mikään kauhea joulufiilistelijä, vaikka se tärkeä juhla onki. Mulle joulu on siinä muutamassa päivässä ja silloin onki asioitten mentävä hyvin, heh!
Mulla on aika hyvä mieli. Ja se on ihana huomata! =)
Mie toivon kovasti blogin lukijoile ja vertaistukihenkilöile voimia ja valoisia ajatuksia. Marraskuun pimeydestä voi ehkä löytää pienen sadun.
torstai 19. marraskuuta 2009
Tehty
Nyt se on tehty! Ilmotettu sinne sairaalalle, että met haluamma lykätä hoitoja ja meät on nyt sitte laitettu takasi jonoon. Jaiks! Tuntuu oikeastaan aika hurjalta, että tehimä tämmösen tempun...Mutta silti hyvältä.
Aikasintaan toukokuussa sitte tehdään jotain.
Mieski sano, että tuohan oiski hyvä aika. =)
Nyt voi keskittyä täysillä töihin, harrastuksiin, ystäviin, meihin ♥. Musiikkiin, laulamiseen ja näyttelemiseen!
Oikeasti minua pelotti myös tämä kohuttu sikalunssa...mietin, että apua jos saan tartunnan just hoitojen aikana tai jotain...olis ihan kauheata jos kaikki olis menny mönkään sen takia.
Ihanaa ko huomena on perjantai! Harrastusten täyteinen viikonloppu eessä! =) Kullalla koko viikonloppu töitä..plääh...Mutta silti son kuitenki kotona eikä jossain hirvimettällä tai jotain.
Nyt kuuntelen youtubesta musaa! Eikä mitään balladeja! ;)
Aikasintaan toukokuussa sitte tehdään jotain.
Mieski sano, että tuohan oiski hyvä aika. =)
Nyt voi keskittyä täysillä töihin, harrastuksiin, ystäviin, meihin ♥. Musiikkiin, laulamiseen ja näyttelemiseen!
Oikeasti minua pelotti myös tämä kohuttu sikalunssa...mietin, että apua jos saan tartunnan just hoitojen aikana tai jotain...olis ihan kauheata jos kaikki olis menny mönkään sen takia.
Ihanaa ko huomena on perjantai! Harrastusten täyteinen viikonloppu eessä! =) Kullalla koko viikonloppu töitä..plääh...Mutta silti son kuitenki kotona eikä jossain hirvimettällä tai jotain.
Nyt kuuntelen youtubesta musaa! Eikä mitään balladeja! ;)
sunnuntai 15. marraskuuta 2009
Keveys
Mie olen keventyny ainaki tuhat kiloa, tuhat mustaa, harmaata, suttuista kiloa. Miksi? Päätöksen vuoksi!
Molen ollu tällä viikolla pirteämpi ko aikoihin. Tuntuu toisaalta tosi ristiriitaselta, että voi olla näin huojentunu tämmösestä asiasta. Met kuitenki haluamma lapsen! Nyt ei vissiin sitte oikeasti ole sen aika...
Mie olen siivoillu ja järjestelly hyllyjä ja paikkoja, suunnitellu uutta kirjahyllyä ja sisustusta tässä huushollissa. Oma talo on haaveissa, mutta nyt met elämä tässä ja häätyy yrittää pärjätä ja olla sen mukaan.
Minun häätyy saaha aikaseksi soittaa sinne lääkäriin ja kertoa tästä meän päätöksestä...se jännittää. Mitenköhän se uutinen otetaan vastaan ja kuinkakohan kauas net hoidot sitte menee?! Noh ei auta, päätös on tehty ja sen kans eletään ja tällä hetkellä tosi paljon paremmalla mielellä!
Enhän mole teän mielestä kauhea?
Molen ollu tällä viikolla pirteämpi ko aikoihin. Tuntuu toisaalta tosi ristiriitaselta, että voi olla näin huojentunu tämmösestä asiasta. Met kuitenki haluamma lapsen! Nyt ei vissiin sitte oikeasti ole sen aika...
Mie olen siivoillu ja järjestelly hyllyjä ja paikkoja, suunnitellu uutta kirjahyllyä ja sisustusta tässä huushollissa. Oma talo on haaveissa, mutta nyt met elämä tässä ja häätyy yrittää pärjätä ja olla sen mukaan.
Minun häätyy saaha aikaseksi soittaa sinne lääkäriin ja kertoa tästä meän päätöksestä...se jännittää. Mitenköhän se uutinen otetaan vastaan ja kuinkakohan kauas net hoidot sitte menee?! Noh ei auta, päätös on tehty ja sen kans eletään ja tällä hetkellä tosi paljon paremmalla mielellä!
Enhän mole teän mielestä kauhea?
sunnuntai 8. marraskuuta 2009
Päätöksiä
Met taisima just tehä semmoisen päätöksen, että met lykkäämä meän seuraavia hoitoja jonku verran.
Meillä on elämässä nyt muuta haasteellista ja haluamma olla kunnolla valmistautuneita sitten kun hoidot on.
Tuntuu aika hyvältä. Viisaalta.
Meidän täytyy nyt hoitaa itseämme ja toisiamme.
Meillä on elämässä nyt muuta haasteellista ja haluamma olla kunnolla valmistautuneita sitten kun hoidot on.
Tuntuu aika hyvältä. Viisaalta.
Meidän täytyy nyt hoitaa itseämme ja toisiamme.
lauantai 7. marraskuuta 2009
Väriä
Mie hommasin väriä elämääni, hih.
Kävin ostamassa pinkkiä väriainetta ja nyt on konheessa pyörimässä erinäisiä artikkeleita. Saa nähä mitä niistä tullee, muuta ko sanomista. =D
Tänään on kuntonyrkkeily! Jes! Pääsee mättään elämää taas vaihteeksi turpaan! Tulee tarpeeseen! Kävi kutsu illaksi mummolaan saunomaan...mutta en ole oikein sosiaalistuulella, joten en taija lähteä. Ei jaksa ressata. Vaikka ei sielä silleen tarttekkaan, mutta kuiteski...
Huomena pääsee laulamaan ja reenaamaan ja maanantaina on fysiobalance.
Eilen vietin leffaillan ihan yksin. Tarjolla oli romanttista hömppää, sipsiä ja suklaata...mutta se meniki niin, että katoin sen leffan nyt aamula ja eilen katoin tallentamani Katastrofin ainekset. Sai kyllä taas paljon ajattelemisen aihetta! Seki sai ostamaan tuon väriaineen ko ei haluta ostaa aina uutta, vaan haluttas osata uudistaa ja silleen.
Nyt vaihtaan vaatteita ja hikoileen. Mutta häätyy ottaa iisisti ja kuulostella mitä selkä sannoo. Voi tykätä vähän huonoa hyppimisestä. Omaan tahtiin ja omaa kroppaa kuunnellen ja toivottavasti nauttien.
*LumiValkoisiaAjatuksia*
Kävin ostamassa pinkkiä väriainetta ja nyt on konheessa pyörimässä erinäisiä artikkeleita. Saa nähä mitä niistä tullee, muuta ko sanomista. =D
Tänään on kuntonyrkkeily! Jes! Pääsee mättään elämää taas vaihteeksi turpaan! Tulee tarpeeseen! Kävi kutsu illaksi mummolaan saunomaan...mutta en ole oikein sosiaalistuulella, joten en taija lähteä. Ei jaksa ressata. Vaikka ei sielä silleen tarttekkaan, mutta kuiteski...
Huomena pääsee laulamaan ja reenaamaan ja maanantaina on fysiobalance.
Eilen vietin leffaillan ihan yksin. Tarjolla oli romanttista hömppää, sipsiä ja suklaata...mutta se meniki niin, että katoin sen leffan nyt aamula ja eilen katoin tallentamani Katastrofin ainekset. Sai kyllä taas paljon ajattelemisen aihetta! Seki sai ostamaan tuon väriaineen ko ei haluta ostaa aina uutta, vaan haluttas osata uudistaa ja silleen.
Nyt vaihtaan vaatteita ja hikoileen. Mutta häätyy ottaa iisisti ja kuulostella mitä selkä sannoo. Voi tykätä vähän huonoa hyppimisestä. Omaan tahtiin ja omaa kroppaa kuunnellen ja toivottavasti nauttien.
*LumiValkoisiaAjatuksia*
maanantai 2. marraskuuta 2009
Marraskuu
Ohi syyskuun, läpi repaleisen lokakuun, kaipuu...
tuohon asti hyvä, siitä eteenpäin biisi ei oikein passaa, hih.
Marraskuun toka päivä ja kerinny tapahtua jo vaikka mitä!
- iloisia näkemisiä
- hyviä keskusteluja
- kummilapselta haleja ja sumppeja
- kävelyretkiä
- suklaata
- teetä
- viiniä
- rikkoutunu lihamylly
- selkäkipuja
- selkäkivut parempaan päin
- ärsytystä
- naurua
- huomioita
- tekemistä
- hirvenlihaa
- lämpöä
- itkua
- kirkasvalolamppua
- tuulta
- vesisadetta
- sumua
- aurinkoa
- "balettia"
- tuolijumppaa
- leikkivarjoilua
- laskujen maksua
- musiikin kuuntelua
Aika hyvä saldo kahele päiväle! Eller hur? =)
Nyt nukkuun ja kohti seuraavaa päivää.
tuohon asti hyvä, siitä eteenpäin biisi ei oikein passaa, hih.
Marraskuun toka päivä ja kerinny tapahtua jo vaikka mitä!
- iloisia näkemisiä
- hyviä keskusteluja
- kummilapselta haleja ja sumppeja
- kävelyretkiä
- suklaata
- teetä
- viiniä
- rikkoutunu lihamylly
- selkäkipuja
- selkäkivut parempaan päin
- ärsytystä
- naurua
- huomioita
- tekemistä
- hirvenlihaa
- lämpöä
- itkua
- kirkasvalolamppua
- tuulta
- vesisadetta
- sumua
- aurinkoa
- "balettia"
- tuolijumppaa
- leikkivarjoilua
- laskujen maksua
- musiikin kuuntelua
Aika hyvä saldo kahele päiväle! Eller hur? =)
Nyt nukkuun ja kohti seuraavaa päivää.
torstai 29. lokakuuta 2009
Parempi
Pikkaisen parempana selkä ja mieli täällä!
Särkylääkkeitä otan kuurina nyt ainaski viikon, niin tulehdukset selästä saa kyytiä. Liikun "tavallisesti" mutta vältän suuria ponnistuksia. Aamusin selkä ollu parempi ko on saanu levätä, illalla ko on touhunnu päivän särkee sitte enempi ja tekkee olon kärtyksi.
Mutta muuten mieli vähän virkeämpi. Tänään paistaa oikeasti aurinko, vaikka onki jo laskusuunnassa...Ulkona kaunista valkeaa ja pakkasta, puissa lunta, nättiä! Kyllä se vissiin on oikeasti talvi.
Lähen viikonlopuksi ystävän luokse kylään ja katsomaan kummilasta. =) Häätyy vain ottaa rauhallisesti tämän selän kans, mutta muuten tosi mukavaa lähteä kylästeleen pitkästä aikaa.
Nyt pakkaileen ja järjestään huushollia, että on mukava sitte sunnuntaina tulla takasi kotia. Elikkäs minun viikonloppu alkaa jo tänään, hih. Joku hyvä puoli saikusta....
Särkylääkkeitä otan kuurina nyt ainaski viikon, niin tulehdukset selästä saa kyytiä. Liikun "tavallisesti" mutta vältän suuria ponnistuksia. Aamusin selkä ollu parempi ko on saanu levätä, illalla ko on touhunnu päivän särkee sitte enempi ja tekkee olon kärtyksi.
Mutta muuten mieli vähän virkeämpi. Tänään paistaa oikeasti aurinko, vaikka onki jo laskusuunnassa...Ulkona kaunista valkeaa ja pakkasta, puissa lunta, nättiä! Kyllä se vissiin on oikeasti talvi.
Lähen viikonlopuksi ystävän luokse kylään ja katsomaan kummilasta. =) Häätyy vain ottaa rauhallisesti tämän selän kans, mutta muuten tosi mukavaa lähteä kylästeleen pitkästä aikaa.
Nyt pakkaileen ja järjestään huushollia, että on mukava sitte sunnuntaina tulla takasi kotia. Elikkäs minun viikonloppu alkaa jo tänään, hih. Joku hyvä puoli saikusta....
tiistai 27. lokakuuta 2009
Selkä
Selkä on kauhean tärkeä ihmiselle, tiesittäkö sitä?! Ko sen loukkaa niin hoksaa!
Elikkäs semmonenki ärsytys nyt tähän kaikkeen muuhun lisäksi!!! Saikkua, lepoa ja voimien keruuta. En anna periksi, en!
Missä hiivatissa se minun positiivisuus luuraa?! Mie en oikein ennää jaksa tämmöstä paskaa...Häätyy yrittää miettiä, että kaikella on tarkotuksensa, vaikka en kyllä aina oikein sitä tajua. Ei auta itku markkinoilla, elämä on laiffii, tai jotain semmosta...
Elikkäs semmonenki ärsytys nyt tähän kaikkeen muuhun lisäksi!!! Saikkua, lepoa ja voimien keruuta. En anna periksi, en!
Missä hiivatissa se minun positiivisuus luuraa?! Mie en oikein ennää jaksa tämmöstä paskaa...Häätyy yrittää miettiä, että kaikella on tarkotuksensa, vaikka en kyllä aina oikein sitä tajua. Ei auta itku markkinoilla, elämä on laiffii, tai jotain semmosta...
tiistai 20. lokakuuta 2009
Teetä
Teetä ja sympatiaa + suklaakeksejä....
Viikonloppu meni nopeasti, ihan liian nopeasti. Mie tarttisin 3 päivän viikonlopun, solis hyvä. Mukavaa oli, mutta turhan hopusti meni.
Kävin miehen mummolassa pitkästä aikaa, sai porista "isoanopin" kanssa =) sain hirvenlihaa matkaan ja taleerasin niitten kans sitte myöhään yöhön..ko tuli alkuilta kuunneltua ystävien kans Tradiota ja sieltä Peltoniemen Hintriikkaa 3 tuntia.
Sunnuntaina kävin sitte omassa mummolassa, sielä oli kotikutsut, oli ihan kivaa...olin vain jotenki tosi ressaantunu ja vaimoitten puhheet ärsytti välistä ja sielä oli juttua vauvoista ja semmosista. Hienosti onnistuin kuitenki vältteleen! Ilta meni sitte kullan kanssa ollessa.
Met emmä ole saanu kauheasti juteltua, ollaan vähän jumissa. Mutta ko mie mietin, niin tälleen on ollu joka hoitokerta...tarvitaan sulatteluaikaa ja sitte voi puhua. Luottomieli on meihin!
Tämä alkuviikko on ollu rauhallisempi töitten osalta! Tänk gaad! Mie tarttisin niin lomaa! Mutta ei ole tiedossa...joitaki poissaolopäiviä tullee harrastusten takia ja net häätyy ottaa vähän niinkö loman kannalta, heh. Vaikka rankkoja päiviä tulevat olemaan ko liittyy reissaamista.
Huomiseksi olen sopinu kävelyhetken ystävän kanssa. =)
Niin ja tilasin pari kansanlaululevyä...
Mies hirvimettällä ja vasikka oli ammuttu, saa nähä onko lihoista osa tulossa meile?! On ainaski luomulihaa!
Kirkasvalolamppu syttyy joka aamu valaisemaan.
Yöllä oli satanu uutta lunta.
Mulla on hieno miniorkidea.
Sain päivällä kivan puhelinsoiton ja valssitaidot pääsevät ennen vuodenloppua testiin. (ei häävalssihommia!)
Meilä on uusia valokuvatauluja seinillä kivoilla tauluhyllyillä.
Facesta luin hyviä kuulumisia ja tein hauskan kyselyn.
Nyt soi Tradiossa Antti Paalasen 3-rivinen haitari.
Ja päivän numero on näköjään 3! =D
Viikonloppu meni nopeasti, ihan liian nopeasti. Mie tarttisin 3 päivän viikonlopun, solis hyvä. Mukavaa oli, mutta turhan hopusti meni.
Kävin miehen mummolassa pitkästä aikaa, sai porista "isoanopin" kanssa =) sain hirvenlihaa matkaan ja taleerasin niitten kans sitte myöhään yöhön..ko tuli alkuilta kuunneltua ystävien kans Tradiota ja sieltä Peltoniemen Hintriikkaa 3 tuntia.
Sunnuntaina kävin sitte omassa mummolassa, sielä oli kotikutsut, oli ihan kivaa...olin vain jotenki tosi ressaantunu ja vaimoitten puhheet ärsytti välistä ja sielä oli juttua vauvoista ja semmosista. Hienosti onnistuin kuitenki vältteleen! Ilta meni sitte kullan kanssa ollessa.
Met emmä ole saanu kauheasti juteltua, ollaan vähän jumissa. Mutta ko mie mietin, niin tälleen on ollu joka hoitokerta...tarvitaan sulatteluaikaa ja sitte voi puhua. Luottomieli on meihin!
Tämä alkuviikko on ollu rauhallisempi töitten osalta! Tänk gaad! Mie tarttisin niin lomaa! Mutta ei ole tiedossa...joitaki poissaolopäiviä tullee harrastusten takia ja net häätyy ottaa vähän niinkö loman kannalta, heh. Vaikka rankkoja päiviä tulevat olemaan ko liittyy reissaamista.
Huomiseksi olen sopinu kävelyhetken ystävän kanssa. =)
Niin ja tilasin pari kansanlaululevyä...
Mies hirvimettällä ja vasikka oli ammuttu, saa nähä onko lihoista osa tulossa meile?! On ainaski luomulihaa!
Kirkasvalolamppu syttyy joka aamu valaisemaan.
Yöllä oli satanu uutta lunta.
Mulla on hieno miniorkidea.
Sain päivällä kivan puhelinsoiton ja valssitaidot pääsevät ennen vuodenloppua testiin. (ei häävalssihommia!)
Meilä on uusia valokuvatauluja seinillä kivoilla tauluhyllyillä.
Facesta luin hyviä kuulumisia ja tein hauskan kyselyn.
Nyt soi Tradiossa Antti Paalasen 3-rivinen haitari.
Ja päivän numero on näköjään 3! =D
perjantai 16. lokakuuta 2009
Väsynyt
Molen väsynyt. Tosi rankka viikko takana. Työt painaa, harrastukset vie ja kirje...
Ajatukset pyöriny tuon kirjeen ympärillä ja sen tuomien tunteiden parissa.
Soitin miehelle kirjeestä, hän on hirvimetsällä ja tullee vasta sunnuntaina tai jotain kotia. Hän oli iloinen, että näinki nopeaa päästään taas tositoimiin...kerroin kyllä eilen sitte ko taas soiteltiin omista tuntemuksista. Ymmärsi kyllä ja kuulosti huolestuneelta ko olen ollu muutenki vähän maassa ja syyskaamosmasennuksen kourissa. Toivoo tietty, että en aivan mene rikki ja jaksasin hänen kanssaan nämät hoidot. Ja jaksanhan mie. Ei ole semmonen olo, että aikataulua häätys lykätä, siihen häätyy vain suhtautua ja sopeutua. Mie pelkään, että jos alama lykkäämään aikaa se saattaa mennä vaikka kuinka kauas, meistä riippumattomista syistä ja toisaalta omista peloista johtuen...Met kuitenki haluama käyttää nämät mahollisuuet!
Tässä häätyy yrittää mennä päivä kerrallaan eteenpäin. Kirkasvalolampun kanssa, piikkimattoillen, laulaen, Tradiota kuunnellen. Itku onneksi auttaa ja nauruaki aina välistä löytyy.
Ajatukset pyöriny tuon kirjeen ympärillä ja sen tuomien tunteiden parissa.
Soitin miehelle kirjeestä, hän on hirvimetsällä ja tullee vasta sunnuntaina tai jotain kotia. Hän oli iloinen, että näinki nopeaa päästään taas tositoimiin...kerroin kyllä eilen sitte ko taas soiteltiin omista tuntemuksista. Ymmärsi kyllä ja kuulosti huolestuneelta ko olen ollu muutenki vähän maassa ja syyskaamosmasennuksen kourissa. Toivoo tietty, että en aivan mene rikki ja jaksasin hänen kanssaan nämät hoidot. Ja jaksanhan mie. Ei ole semmonen olo, että aikataulua häätys lykätä, siihen häätyy vain suhtautua ja sopeutua. Mie pelkään, että jos alama lykkäämään aikaa se saattaa mennä vaikka kuinka kauas, meistä riippumattomista syistä ja toisaalta omista peloista johtuen...Met kuitenki haluama käyttää nämät mahollisuuet!
Tässä häätyy yrittää mennä päivä kerrallaan eteenpäin. Kirkasvalolampun kanssa, piikkimattoillen, laulaen, Tradiota kuunnellen. Itku onneksi auttaa ja nauruaki aina välistä löytyy.
keskiviikko 14. lokakuuta 2009
Kirje
Tänään kolahti...Tuli kirje sairaalasta! Mie järkytyin, panikoiduin, ahistuin, ihastuin, innostuin..koin kaiken!
Tammi-helmikuussa olis sitte hoidot! Apua! Mie luulin, että se mennee huhti-toukokuule ja nyt sonki nuin äkkiä!
Molen itkeny ilosta ja surusta ja shokista! Mie en ollu varautunu tähän vielä ja silti olen.
Nyt lyö pää tyhjää. Mie en oikein tiä miten suhtautua tähän...
Tammi-helmikuussa olis sitte hoidot! Apua! Mie luulin, että se mennee huhti-toukokuule ja nyt sonki nuin äkkiä!
Molen itkeny ilosta ja surusta ja shokista! Mie en ollu varautunu tähän vielä ja silti olen.
Nyt lyö pää tyhjää. Mie en oikein tiä miten suhtautua tähän...
sunnuntai 4. lokakuuta 2009
Pimeä
Pimeää vastaan tilasin kirkasvalolampun, haluan valoa elämään! Jos tuommonen lamppu vaikka auttas tähän kaamosmasennukseen, joka on iskeny kyllä tosisti nyt.
Ko mieli on maassa pimeyden takia, on kaikki synkkää ja ikävää ja ärsyttävää! Tuntuu, että ei löydä niitä hyviä asioita vaikka kuinka kaivas ja ettis!!! Ja se ärsyttää minua suunnattomasti, koska mie en suostu siihen, että minun elämässä on vain negatiivisia asioita.
Nyt on ollu lapsettomuusasiassa jotenki seesteistä...noh nyt ko synkistellee, niin alkaa lapsiasiaki painaa ja mietityttää. Ja vaikka lapsettomuus on koko ajan minun elämässä, niin en mie jaksa sitä koko ajan pyöritellä päässä ja pohtia, mie halvan oppia elämään sen asian kans ja kohata siihen liittyvät tilanteet ko on niitten aika. Ja sitä paitti molen niin paljon pyöritelly tätä asiaa, että ei oikein ennää jaksas. Varsinki ko on muutaki mietittävää, esim. tästä pimeästä selviäminen!
Mutta hei nyt on jo lokakuu! Ja mulla on ens viikola synttärit, jaiks...hih...
Ko mieli on maassa pimeyden takia, on kaikki synkkää ja ikävää ja ärsyttävää! Tuntuu, että ei löydä niitä hyviä asioita vaikka kuinka kaivas ja ettis!!! Ja se ärsyttää minua suunnattomasti, koska mie en suostu siihen, että minun elämässä on vain negatiivisia asioita.
Nyt on ollu lapsettomuusasiassa jotenki seesteistä...noh nyt ko synkistellee, niin alkaa lapsiasiaki painaa ja mietityttää. Ja vaikka lapsettomuus on koko ajan minun elämässä, niin en mie jaksa sitä koko ajan pyöritellä päässä ja pohtia, mie halvan oppia elämään sen asian kans ja kohata siihen liittyvät tilanteet ko on niitten aika. Ja sitä paitti molen niin paljon pyöritelly tätä asiaa, että ei oikein ennää jaksas. Varsinki ko on muutaki mietittävää, esim. tästä pimeästä selviäminen!
Mutta hei nyt on jo lokakuu! Ja mulla on ens viikola synttärit, jaiks...hih...
tiistai 29. syyskuuta 2009
Ystävä
Tänään oli pakko laittaa ystävälle aamulla tekstaria ko en olis muuten päässy sängystä ylös.
Mulla ei ollu yhtään vetoa ja puhtia, olisin voinu jäähä koko päiväksi sänkyyn makaan.
Päivä meni sitte ihan ok ja kivastikki, mutta nyt ko olen kotona niin ahistaa ja synkkyys meinaa iskeä.
Mulla on semmonen olo, että tästä viikosta tullee rankka! =(
Miksi, en tiä..
Postissa olis yks paketti...häätyy lähteä polkaseen sielä mutka, sais samalla vähän liikuntaa ja ulkoilua.
Pakko yrittää jaksaa.
Mulla ei ollu yhtään vetoa ja puhtia, olisin voinu jäähä koko päiväksi sänkyyn makaan.
Päivä meni sitte ihan ok ja kivastikki, mutta nyt ko olen kotona niin ahistaa ja synkkyys meinaa iskeä.
Mulla on semmonen olo, että tästä viikosta tullee rankka! =(
Miksi, en tiä..
Postissa olis yks paketti...häätyy lähteä polkaseen sielä mutka, sais samalla vähän liikuntaa ja ulkoilua.
Pakko yrittää jaksaa.
sunnuntai 27. syyskuuta 2009
Musiikki
Minun henkireikä!
Musiikkiin mie voin paeta, siitä mie saan tukea, mie voin raivota sen kans, iloita ja surra, siis ihan kaikkea! Joillekki parasta on liikunta, maalaaminen jne..mulle se on musiikki.
Mie laulan, osaan laulaa ja aika hyvinki, sitte mie tykkään tanssia, mitään soitinta en osaa soittaa niin hyvin, että sen tässä mainittisin.
Laulamisessa on se "huono puoli", että jos molen tosi surullinen niin siitä ei tule mitään. Se mennee itkuksi..silloin on parempi kuunnella musiikkia ja vaikka tanssia sen mukana. Raivoamiseen vain kunnon hevit täysile ja huutoa ja pomppimista! Iloisena on ihana laulaa ja antaa tulla sydämensä kyllyydestä sitä tunnetta itsestä!
Mutta parasta musiikkia on joskus hiljaisuus. Se tunne ko ei kuule mitään ja silti kuulee kaiken. Se voi olla joskus liian ahistavaa, mutta joskus mie pakotan itteni siihen..siedätän itteäni kestämään kaikkea ikävää, koska kaikki ei tosiaankaan ole aina mukavaa ja iloista. Mutta silloin kun on hyvä olla ja kuuntelee hiljaisuutta saa vielä enemmän voimaa ja hyvää mieltä.
Tänään ei ole hiljaisuuden aika...vaan biisejä kehiin ja tunteiden purkua laulaen, huutaen ja hyppien.
Toivottavasti Sieki löydät tälle päivälle keinon tuntea!
Musiikkiin mie voin paeta, siitä mie saan tukea, mie voin raivota sen kans, iloita ja surra, siis ihan kaikkea! Joillekki parasta on liikunta, maalaaminen jne..mulle se on musiikki.
Mie laulan, osaan laulaa ja aika hyvinki, sitte mie tykkään tanssia, mitään soitinta en osaa soittaa niin hyvin, että sen tässä mainittisin.
Laulamisessa on se "huono puoli", että jos molen tosi surullinen niin siitä ei tule mitään. Se mennee itkuksi..silloin on parempi kuunnella musiikkia ja vaikka tanssia sen mukana. Raivoamiseen vain kunnon hevit täysile ja huutoa ja pomppimista! Iloisena on ihana laulaa ja antaa tulla sydämensä kyllyydestä sitä tunnetta itsestä!
Mutta parasta musiikkia on joskus hiljaisuus. Se tunne ko ei kuule mitään ja silti kuulee kaiken. Se voi olla joskus liian ahistavaa, mutta joskus mie pakotan itteni siihen..siedätän itteäni kestämään kaikkea ikävää, koska kaikki ei tosiaankaan ole aina mukavaa ja iloista. Mutta silloin kun on hyvä olla ja kuuntelee hiljaisuutta saa vielä enemmän voimaa ja hyvää mieltä.
Tänään ei ole hiljaisuuden aika...vaan biisejä kehiin ja tunteiden purkua laulaen, huutaen ja hyppien.
Toivottavasti Sieki löydät tälle päivälle keinon tuntea!
lauantai 26. syyskuuta 2009
Tuulee
"Kaduilla tuulee, asfaltti kiiltää.
Sinua yksin odotan, muiden jo tiedän nukkuvan
Kaduilla tuulee, sydäntä viiltää.
Sinulta paljon halusin, tänääkö kaiken menetin?
Kaduilla tuulee.
Tunteet vain haaveita on.
Ne kulkee kuin tuiskut ja tuulet.
Ja rakkain on tuntematon.
Oman kaipuusi kuulet, sen seuraan vain jäät,
kun kaiken muun menneen näät.
Kaduilla tuulee, asfaltti kiiltää.
Sinua yksin odotan, tiedän sen turhaa olevan.
Kaduilla tuulee, sydäntä viiltää.
Odotin paljon enemmän, halusin onnen kestävän.
Kaduilla tuulee.
Käynyt on ennenkin näin.
Ja luottaa mä siltikin jaksoin.
Ja jälleen mä kyynelilläin joka tunnista maksoin
ja paljon myös sain.
Mä liikaa kai tahdoin vain.
Tunteet vain haaveita on.
Ne kulkee kuin tuiskut ja tuulet.
Ja rakkain on tuntematon.
Oman kaipuusi kuulet, sen seuraan vain jäät,
kun kaiken muun menneen näät."
lauantai 19. syyskuuta 2009
Alakulo
Alakulo on ollu seuranani koko viikon. Olen itkeskelly elämää ja eloa melkein joka päivä. Mie uskon itkuun ja sen parantavaan voimaan, siihen tyhjentymiseen. Mutta sitä ei saa päästää liian pitkälle, koska sieltä tyhjästä on kauhean vaikea lähteä kokoamaan itteänsä. Toisaalta myös se, että tyhjää ittensä on hyväksi, mutta mulle liiallisen itkun tuoma tyhjyys on tosi haasteellista.
Kiitos kovasti teille jokka minua virtuaalisesti halasitta ja annoitta pienen ajatuksen!
Mie yritän nyt tämän pimenevän syksyn keskellä löytää ittestäni ja elämästäni taas net voimavarat mitä on. Selvittelen keskeneräisiä asioita ja kokkeilen saattaa kaiken taas raiteilleen. Mutta tämä synkkyys oli taas hyvä muistutus omasta heikkoudesta ja siitä miten hienonhieno se raja on...
Haikaranpelättämellä oli SWOT-analyysi blogissaan ja mietin tosisti jos semmosen tekis, vois antaa vähän perspektiiviä.
Mie suren tätä eloa varmaan tässä vähän aikaa, mutta en anna periksi. Mie en halua vaipua ihan kokonaan jonnekki..
Täälä netissä pyörimistä yritän nyt vähentää, siis kokonaisuudessaan. Tässä koneela tullee oltua ihan liian paljon ja sitte aika kuluu ja hupsheijakkaa häätyy laittaa jo nukkuun. Ja taas ei saanu mittään aikaseksi. Tämä niin turruttaa ja mie luulen, että seki kyllä edesauttaa ahistusta. Blogia en aio tietenkään unohtaa tai muita bloggaajia! Yritän priorisoida!
Tänään lähen kuntonyrkkeilyyn mättään elämää turpaan! Hiivatti mulle ei taas ryppyillä, molen vahva ja meinaan selvitä!
Kiitos kovasti teille jokka minua virtuaalisesti halasitta ja annoitta pienen ajatuksen!
Mie yritän nyt tämän pimenevän syksyn keskellä löytää ittestäni ja elämästäni taas net voimavarat mitä on. Selvittelen keskeneräisiä asioita ja kokkeilen saattaa kaiken taas raiteilleen. Mutta tämä synkkyys oli taas hyvä muistutus omasta heikkoudesta ja siitä miten hienonhieno se raja on...
Haikaranpelättämellä oli SWOT-analyysi blogissaan ja mietin tosisti jos semmosen tekis, vois antaa vähän perspektiiviä.
Mie suren tätä eloa varmaan tässä vähän aikaa, mutta en anna periksi. Mie en halua vaipua ihan kokonaan jonnekki..
Täälä netissä pyörimistä yritän nyt vähentää, siis kokonaisuudessaan. Tässä koneela tullee oltua ihan liian paljon ja sitte aika kuluu ja hupsheijakkaa häätyy laittaa jo nukkuun. Ja taas ei saanu mittään aikaseksi. Tämä niin turruttaa ja mie luulen, että seki kyllä edesauttaa ahistusta. Blogia en aio tietenkään unohtaa tai muita bloggaajia! Yritän priorisoida!
Tänään lähen kuntonyrkkeilyyn mättään elämää turpaan! Hiivatti mulle ei taas ryppyillä, molen vahva ja meinaan selvitä!
tiistai 15. syyskuuta 2009
Miksi
Nyt on taas sellainen aika, että kaikki on ei kiva. Ei menkat, vaan muuten vaan semmonen aika.
Tuntuu, että meän talo- ja kotiasiat ei etene ja onnistu, harrastushommatki jotenki tökkii vaikka net kivoja onki, mieski ärsyttää ja työt, samoin ystävät on jotenki kaukana.
Itku olo.
Kipeä en silleen ole, nuha meni jotenki viikonlopun aikana ohi *kop kop* mutta vähän heikko happi kuitenki.
Mie mietin kaikkea sitä mitä lapsettomuus on pilannu! Se on tuonu niin paljon itkua ja surua minun ja läheisten elämään. Ja nyt on semmonen olo, että en mie jaksa!
Miksei meilä vois olla jo pikkusta, itkuöitä, mahavaivoja, puklurättejä, kolmipyöräsiä, univelkaa, ultrakuvia, poskennukkaa ja pikkusta sukkaa? Miksei!!!!!!
Nyt vain itkettää...
Tämä on paska maailma, ihan vitun paska!!!!!!!!!!!Ihan perseestä! Ja mie alan kadota, mie en löyä ulos...
Tuntuu, että meän talo- ja kotiasiat ei etene ja onnistu, harrastushommatki jotenki tökkii vaikka net kivoja onki, mieski ärsyttää ja työt, samoin ystävät on jotenki kaukana.
Itku olo.
Kipeä en silleen ole, nuha meni jotenki viikonlopun aikana ohi *kop kop* mutta vähän heikko happi kuitenki.
Mie mietin kaikkea sitä mitä lapsettomuus on pilannu! Se on tuonu niin paljon itkua ja surua minun ja läheisten elämään. Ja nyt on semmonen olo, että en mie jaksa!
Miksei meilä vois olla jo pikkusta, itkuöitä, mahavaivoja, puklurättejä, kolmipyöräsiä, univelkaa, ultrakuvia, poskennukkaa ja pikkusta sukkaa? Miksei!!!!!!
Nyt vain itkettää...
Tämä on paska maailma, ihan vitun paska!!!!!!!!!!!Ihan perseestä! Ja mie alan kadota, mie en löyä ulos...
sunnuntai 13. syyskuuta 2009
tiistai 8. syyskuuta 2009
Kuulas
Tänään oli aamusta saakka semmoinen märkä ja "tunkkanen" keli, ajattelin tietty, että semmosena pysyyki...mutta vielä mitä! Palaverista tullessani oli ilma kirkastunu ja oli jotenki kuulasta. =) Kuu vaaleansinisellä taivaalla ja pilvet menivät siitä ohi, oih..Tuli sellainen olo, että just tämmöstä syksyllä pitäs olla.
Ostin eilen kotimaisia omenoita, ei tosin ollu kuulaita, hih. Net olit punasia. Huomena meinasin ottaa töihin välipalalle, jos vaikka siihen jugurttiin aamulla lohkos...
Kaipaan syliä. Mies lähti mummolaan vapaapäiviksi auttamaan mökin laajennuksessa. Onneksi tullee ylihuomena takasi. Eilen olin pitkästä aikaa sylissä ja tuntui tosi hyvältä ja oikealta paikalta. ♥
Tänään oli tosiaanki palaveri ja se sai jonninverran tätä alakuloa laimentumaan. Eiköhän net asiat etene ja suju, niin ei tartte niitä tässä syksyn keskellä murehtia.
Uni kolkuttelee tuolla ovella, häätyy lähteä päästään se sisään...
~Kuulaita öitä ja ajatuksia~
Ostin eilen kotimaisia omenoita, ei tosin ollu kuulaita, hih. Net olit punasia. Huomena meinasin ottaa töihin välipalalle, jos vaikka siihen jugurttiin aamulla lohkos...
Kaipaan syliä. Mies lähti mummolaan vapaapäiviksi auttamaan mökin laajennuksessa. Onneksi tullee ylihuomena takasi. Eilen olin pitkästä aikaa sylissä ja tuntui tosi hyvältä ja oikealta paikalta. ♥
Tänään oli tosiaanki palaveri ja se sai jonninverran tätä alakuloa laimentumaan. Eiköhän net asiat etene ja suju, niin ei tartte niitä tässä syksyn keskellä murehtia.
Uni kolkuttelee tuolla ovella, häätyy lähteä päästään se sisään...
~Kuulaita öitä ja ajatuksia~
lauantai 5. syyskuuta 2009
Syksysade
"Lammikon pinnalle pisaroita tippu. Niitä tuli taivaalta aikamoinen nippu."
Ja tulee yhä edelleen..Nyt on syksy!
Ko katon ikkunasta ulos näen tuulta, sadetta, oranssia, vihreää, ruskeaa ja märkää. Niin ja lehettömiä oksia...
Meän piti kavereitten kans lähteä käymään vähän patikoimassa, mutta tais jäähä käymättä! Mutta muita suunnitelmia on jo. Taijama lähteä käymään kuntosalilla seku kokkeilemassa kaikenlaisia laitteita, heh.
Vapaa viikonloppu! Ihanaa! Ei mitään ylimäärästä menoa, ko vain net mihin itte halvaa mennä ja tehä. =)
Mies kyllä töissä ja ehkä aika pitkänki päivän, mutta se on elämää ja kyllä met kerkiämmä tuuhistella tässä kotona joskus toistekki.
Alakuloa aavistuksen ilmassa, mutta ei pahasti. Häätyy yrittää keksiä ja löytää kaikkea mieltä ilostuttavaa ja voimia antavaa juttua joka päivälle. =)
Se voi olla: hyvä levy, parempi ruoka, hellyys, ystävät, tekeminen, siivousimpsiraatio, kävely, pyöräily, liikkuminen, nauru, työkavereile leipominen, kivan uutisen lukeminen paikallislehdestä, syyssateesta nauttiminen, ruskan huomaaminen, kivan kuvan katsominen, uuden taulun saaminen, uudesta kirjahyllystä unelmoiminen.... seksi...
Niin ja ilman säännöllisiä vitskuja en varmaan olis näin hyvässä kunnossa fyysisesti ja sitä kautta psyykkisesti!
Elikkäs syksy ja normiarki ja normi huolet ja murheet ja ilot ja surut, elikkäs eloa!
Mie elän ja iloitsen siitä!
SyysTuulisiaSateisia Ajatuksia Kaikille!
Ja tulee yhä edelleen..Nyt on syksy!
Ko katon ikkunasta ulos näen tuulta, sadetta, oranssia, vihreää, ruskeaa ja märkää. Niin ja lehettömiä oksia...
Meän piti kavereitten kans lähteä käymään vähän patikoimassa, mutta tais jäähä käymättä! Mutta muita suunnitelmia on jo. Taijama lähteä käymään kuntosalilla seku kokkeilemassa kaikenlaisia laitteita, heh.
Vapaa viikonloppu! Ihanaa! Ei mitään ylimäärästä menoa, ko vain net mihin itte halvaa mennä ja tehä. =)
Mies kyllä töissä ja ehkä aika pitkänki päivän, mutta se on elämää ja kyllä met kerkiämmä tuuhistella tässä kotona joskus toistekki.
Alakuloa aavistuksen ilmassa, mutta ei pahasti. Häätyy yrittää keksiä ja löytää kaikkea mieltä ilostuttavaa ja voimia antavaa juttua joka päivälle. =)
Se voi olla: hyvä levy, parempi ruoka, hellyys, ystävät, tekeminen, siivousimpsiraatio, kävely, pyöräily, liikkuminen, nauru, työkavereile leipominen, kivan uutisen lukeminen paikallislehdestä, syyssateesta nauttiminen, ruskan huomaaminen, kivan kuvan katsominen, uuden taulun saaminen, uudesta kirjahyllystä unelmoiminen.... seksi...
Niin ja ilman säännöllisiä vitskuja en varmaan olis näin hyvässä kunnossa fyysisesti ja sitä kautta psyykkisesti!
Elikkäs syksy ja normiarki ja normi huolet ja murheet ja ilot ja surut, elikkäs eloa!
Mie elän ja iloitsen siitä!
SyysTuulisiaSateisia Ajatuksia Kaikille!
keskiviikko 2. syyskuuta 2009
Jännää
Tänään tulee olemaan jännä päivä! =)
Ei mitään lapsentekoon liittyvää, vaan ihan minun oma juttu!
Tämä tulee antamaan paljon voimia pimeään syksyyn!
Minua jänskättää, hih...
Ei mitään lapsentekoon liittyvää, vaan ihan minun oma juttu!
Tämä tulee antamaan paljon voimia pimeään syksyyn!
Minua jänskättää, hih...
torstai 27. elokuuta 2009
Menkat
Ne alkaa taas vaihteeksi. Onhan niihin tottunu. Mutta ei kuitenkaan.
Ja sitte se tunteiden vuoristorata. Nyt ärsyttää ihan kympillä kaikki ja surettaa. Ei halua...
Ei jaksais taas yhtään mitään ja kaikkea olis ja pitäs jaksaa. Karsintaa olen tehny, mutta töitä ei oikein voi karsia, vaikka välistä kyllä haluttas.
Onneksi kulta imuroi tänään ja mie sain keskittyä keittiön raivaamiseen. Ei tartte niistä olla ärsyyntyny.
Nytki pitäs olla nukkumassa ko aamula varhanen töihin lähtö, mutta ko ei haluta!!!!
Joskus on vissiin ihan hyvä olla vähän pikku kläppi...
Ja sitte se tunteiden vuoristorata. Nyt ärsyttää ihan kympillä kaikki ja surettaa. Ei halua...
Ei jaksais taas yhtään mitään ja kaikkea olis ja pitäs jaksaa. Karsintaa olen tehny, mutta töitä ei oikein voi karsia, vaikka välistä kyllä haluttas.
Onneksi kulta imuroi tänään ja mie sain keskittyä keittiön raivaamiseen. Ei tartte niistä olla ärsyyntyny.
Nytki pitäs olla nukkumassa ko aamula varhanen töihin lähtö, mutta ko ei haluta!!!!
Joskus on vissiin ihan hyvä olla vähän pikku kläppi...
tiistai 25. elokuuta 2009
Juoksu
Kävin tänään ekaa kertaa koskaan oikealla juoksulenkillä! Hyvä mie! =D Kahden kaverin kanssa kävin pururadalla tässä lähellä, ajoin paikalle uudella hienolla pyörälläni ja juoksin reitistä ainaski puolet! =) Aim sou häppi!
Kunto mulla ei tosiaankaan ole mikään hyvä, mutta tästähän on nyt hyvä jatkaa. Ja eiköhän met saaha jatkettua ko on 3 naista kimpassa..eikhään sitä aina joku potki toisia liikheele, hih.
Viime viikon väsymys oli kyllä jotain ihmeellistä! Nyt ei ole samanlaista ilmassa, vaikka viikonloppu oliki rankka...sain kuiteski nukuttua hyvin. Ko sais tämän kuukauen päätökseen niin sitte varmaan alkaa pikku hiljaa helpottaa..ei ole niin paljon kaikkea mahollista esim. viikonloppuina.
Haluttas olla ihan vain tässä kotonaki joku kokonainen päivä! Touhuta tässä kaikkea normaalia arkijuttua, eikä miettiä, että kohtaa häätyy laittaa nukkuun, että jaksaa aamula töihin!
Tänään tein ruuaksi täytettyjä paprikoita! Njam!
Eilen tehin kala-katkarapu-hässäkkää kesäkurpitsa"pastalla".
Huomenna olis tarkotus tehä lohta..ehkä uunissa..hmmm...
Mutta nyt nukkumaan ja kohtaamaan aamu ja juoksun jälkeinen olotila...heh...venytellyt kyllä olen!
Kunto mulla ei tosiaankaan ole mikään hyvä, mutta tästähän on nyt hyvä jatkaa. Ja eiköhän met saaha jatkettua ko on 3 naista kimpassa..eikhään sitä aina joku potki toisia liikheele, hih.
Viime viikon väsymys oli kyllä jotain ihmeellistä! Nyt ei ole samanlaista ilmassa, vaikka viikonloppu oliki rankka...sain kuiteski nukuttua hyvin. Ko sais tämän kuukauen päätökseen niin sitte varmaan alkaa pikku hiljaa helpottaa..ei ole niin paljon kaikkea mahollista esim. viikonloppuina.
Haluttas olla ihan vain tässä kotonaki joku kokonainen päivä! Touhuta tässä kaikkea normaalia arkijuttua, eikä miettiä, että kohtaa häätyy laittaa nukkuun, että jaksaa aamula töihin!
Tänään tein ruuaksi täytettyjä paprikoita! Njam!
Eilen tehin kala-katkarapu-hässäkkää kesäkurpitsa"pastalla".
Huomenna olis tarkotus tehä lohta..ehkä uunissa..hmmm...
Mutta nyt nukkumaan ja kohtaamaan aamu ja juoksun jälkeinen olotila...heh...venytellyt kyllä olen!
perjantai 21. elokuuta 2009
Väsy
Minua on väsyttäny koko viikon! Siis ihan koko viikon. En ole jaksanu töitten jälkeen tehä mitään järkevää ja se kyllä näkyy sekä täällä huushollissa että kaikessa työhän ja harrastuksiin liittyvässä. On ko niitten tekemättömien asioitten päällä olis joku kalvo, joka estää tarttumasta niihin...plus se, että minua väsyttää.
Ajatukset on ollu ihan ok, ei pahemmin ole ollu surua ja murhetta, mitä nyt ihan vähän eilen illalla itketti. Miksi? En tiä.
Syksy alkaa tekeen myös tuhojaan minussa...vaikka kovasti haen positiivisia puolia, niin ko pimeät alkaa lisääntyyn ja tulee tuulista ja sateista, alkaa vähän ahistaa. Onneksi sekaan sopii myös näitä päiviä ko aurinko paistaa ja on mahollisuus nähä muita ihmisiä ja tehä kaikenlaista kivaa. =) Muuten ei jaksais taas yhtään.
Tänä aamuna heräsin "pirteänä", en täysin vapaaehtoisesti, mutta ei niin kovasti ärsyttäny ajatus nousemisesta ja töihin lähöstä, niinkö alkuviikon on tehny. Huomena nukun! Tai luulen nukkuvani...mistä veikkaa, että ko sais nukkua, niin mie herrään jo vaikka kuinka varhain! Noh iltapäivällä ois tarkotus lähteä kavereitten kans viimein sinne mustikkaan! Toivottavasti niitä löytys ees jonku verran, muuten tullee kyllä paha mieli....Vaikka ilomieli siitä, että saa tehä hyvien tyyppien kans jotaki.
Kulta täyttää tässä ihan pian vuosia...eipä ole vieläkään sitä parasta lahjaa annettavaksi ja jaettavaksi...Sen häätyy tyytyä minuun ja siihen, että mulla ei ole sille mitään lahjaa, siis oikeastikkaan en ole mitään hommannu ja seki nyt ärsyttää...Mutta yks idea mulla on, mutta se tarkottaa sitä, että lahja tullee sitte jälkijunassa. =)
Ajatukset on ollu ihan ok, ei pahemmin ole ollu surua ja murhetta, mitä nyt ihan vähän eilen illalla itketti. Miksi? En tiä.
Syksy alkaa tekeen myös tuhojaan minussa...vaikka kovasti haen positiivisia puolia, niin ko pimeät alkaa lisääntyyn ja tulee tuulista ja sateista, alkaa vähän ahistaa. Onneksi sekaan sopii myös näitä päiviä ko aurinko paistaa ja on mahollisuus nähä muita ihmisiä ja tehä kaikenlaista kivaa. =) Muuten ei jaksais taas yhtään.
Tänä aamuna heräsin "pirteänä", en täysin vapaaehtoisesti, mutta ei niin kovasti ärsyttäny ajatus nousemisesta ja töihin lähöstä, niinkö alkuviikon on tehny. Huomena nukun! Tai luulen nukkuvani...mistä veikkaa, että ko sais nukkua, niin mie herrään jo vaikka kuinka varhain! Noh iltapäivällä ois tarkotus lähteä kavereitten kans viimein sinne mustikkaan! Toivottavasti niitä löytys ees jonku verran, muuten tullee kyllä paha mieli....Vaikka ilomieli siitä, että saa tehä hyvien tyyppien kans jotaki.
Kulta täyttää tässä ihan pian vuosia...eipä ole vieläkään sitä parasta lahjaa annettavaksi ja jaettavaksi...Sen häätyy tyytyä minuun ja siihen, että mulla ei ole sille mitään lahjaa, siis oikeastikkaan en ole mitään hommannu ja seki nyt ärsyttää...Mutta yks idea mulla on, mutta se tarkottaa sitä, että lahja tullee sitte jälkijunassa. =)
tiistai 18. elokuuta 2009
Kiva
Tänään on kiva päivä! =)
Sain kuulla kivoja uutisia tekemisasioista ja kulta yllätti erittäin kivasti ja ihanasti! =)
Syksyn harmaa pilvitaivaskaan ei pahemmin tässä hetkauta!!
Nyt tekeen kaalilaatikkoa! Njam!
Sain kuulla kivoja uutisia tekemisasioista ja kulta yllätti erittäin kivasti ja ihanasti! =)
Syksyn harmaa pilvitaivaskaan ei pahemmin tässä hetkauta!!
Nyt tekeen kaalilaatikkoa! Njam!
lauantai 15. elokuuta 2009
Syyskesä
Yöllä on jo pimeää! Hurjaa! Sateet ei ole ennää niin lämpimiä ja päivät ei samhaanlaissiin lämpiä kylmien öitten jälkheen. Syksy koputtellee oven takana...
Mustikat kuiskivat tuolta metsästä, en ole saanu lähettyä niitä katsomaan. Sienet haukottelevat kätköistä paljastuen, niitäki vois käydä kurkkimassa.
Kyllä vuodenajat on ihana juttu! =) Molen oppinu tykkäämään niistä jokaisesta, ja olen siitä iloinen!
Kalenteri on alkanu täyttyyn kaikenlaisesta toiminnasta ja omat voimavarat häätyy taas kartottaa ja oikeasti tutkia mihin kaikkeen on pystyväinen...
Jos asiat olis menny niinkö mie aattelin, niin molisin vissiin jo loppusuoralla raskaudessa, tai ehkä aamupahoinvoinnit syrjäyttäymässä...mutta eihän se menny niin...lapsettomuus voitti ja minun syksy on taas samanlainen ko ennenki. Mie seuraan koulujen alkua, eskarilaisten intoa ja vanhempien ylpeyttä ja haikeutta. Saankohan mie koskaan kokea sitä? Nyt sattuu ajatus siitä, että en...Onneksi itku puhdistaa...
Mutta ei auta jäädä tuleen makaamaan! Molen päättäny selvitä ja siis selviän! Kerta! Taistelutahto oman elämän puolesta on kova! Tuli mitä tuli, niin mie voitan sen ja kestän...luultavasti säryn, mutta eheydyn taas kerran ja jatkan eteenpäin ja olen kokemuksia rikkaampi. Minun elämä ei ole turha vaikka minusta ei äitiä koskaan tuliskaan! Mie olen mie! Molen tytär, sisko, kummi, toivottavasti joskus täti, serkku, ystävä, kaveri, työntekijä...ja ennenkaikkea Kullan Rakas. ♥
Mustikat kuiskivat tuolta metsästä, en ole saanu lähettyä niitä katsomaan. Sienet haukottelevat kätköistä paljastuen, niitäki vois käydä kurkkimassa.
Kyllä vuodenajat on ihana juttu! =) Molen oppinu tykkäämään niistä jokaisesta, ja olen siitä iloinen!
Kalenteri on alkanu täyttyyn kaikenlaisesta toiminnasta ja omat voimavarat häätyy taas kartottaa ja oikeasti tutkia mihin kaikkeen on pystyväinen...
Jos asiat olis menny niinkö mie aattelin, niin molisin vissiin jo loppusuoralla raskaudessa, tai ehkä aamupahoinvoinnit syrjäyttäymässä...mutta eihän se menny niin...lapsettomuus voitti ja minun syksy on taas samanlainen ko ennenki. Mie seuraan koulujen alkua, eskarilaisten intoa ja vanhempien ylpeyttä ja haikeutta. Saankohan mie koskaan kokea sitä? Nyt sattuu ajatus siitä, että en...Onneksi itku puhdistaa...
Mutta ei auta jäädä tuleen makaamaan! Molen päättäny selvitä ja siis selviän! Kerta! Taistelutahto oman elämän puolesta on kova! Tuli mitä tuli, niin mie voitan sen ja kestän...luultavasti säryn, mutta eheydyn taas kerran ja jatkan eteenpäin ja olen kokemuksia rikkaampi. Minun elämä ei ole turha vaikka minusta ei äitiä koskaan tuliskaan! Mie olen mie! Molen tytär, sisko, kummi, toivottavasti joskus täti, serkku, ystävä, kaveri, työntekijä...ja ennenkaikkea Kullan Rakas. ♥
tiistai 11. elokuuta 2009
Joku
Joku ihme olo! Ei kiva! Surku, murku, purku...plääh...Molen nukkunu jotenki tosi huonosti pari yötä ja illat vain ollu töitten jälkeen. Nyt on vaikeuksia päästää irti ja elää tätä päivää..ainakaan ilosesti..Niin ja ei nämät aamutkhaan kauhean pirteitä ole...
Ärsyttävää ja kummastuttavaa!!!!!!Mutta ei auta, töihin on lähettävä...
Sateista KesäPäivää!
Ärsyttävää ja kummastuttavaa!!!!!!Mutta ei auta, töihin on lähettävä...
Sateista KesäPäivää!
torstai 6. elokuuta 2009
Blogiasu
Seku aloin testaileen voisko olla erinäköinen blogi...vähän tuli muutosta. =)
Nyt hopusti nukkuhmaan, aamula töihin.
Hyvää yötä!
Nyt hopusti nukkuhmaan, aamula töihin.
Hyvää yötä!
tiistai 4. elokuuta 2009
Päätös
Mie sain eilen illalla vihdoin ja viimein täytettyä ja laitettua kuoreen hoitojen seurantalomakkeet..kaikilta nuilta hoitokerroilta..mie en vain ole saattanu niitä täyttää ja laittaa sairaalalle. Son jotenki niin pysyvää ko on paperilla. Sitte mie löysin kalenterin välistä tuon viimisimmän siirron ultrakuvan...ja itkuolo tuli. =(
Menkat tekee tuloaan, niin on hormoonitoiminta taas vähän hulinoissa...
Tänään sitten pääsin soittoaikana läpi sairaalalle ja sain kerrottua alkukesän epäonnistumisen ja sen, että met olema päättäny yrittää vielä. Se onnistu, met olema nyt jonossa ja sitte ens vuoden kevättalvesta varmaan katellaan taas. Julkisella puolen on tämä jonottamisen tuska, mutta mulle se antaa myös voimia. On aikaa ajatella ja tehä kaikkea muuta, saa aivot ja mieli levätä.
Ystävälle laitoin tekstaria illala ko tartti vähän purkaa ikävää, ja tuli ihana viesti takasin! Se anto voimia ja jaksuja. Onneksi hän on olemassa. Onneksi heitä on monta, voi kertoa sille tyypille kelle haluaa, mikä tuntuu parhaimmalta. Ja kaikila heilä on oma merkityksensä ja tärkeytensä! =)
Vähän semmoinen haikeusolo on vieläki ja varmaan ko menkat alkaa niin v*tuttaa ankarasti, mutta siitä taas selvitään ja kuljetaan elämässä eteenpäin. Tämä on tätä ylä- ja alamäkeä...
Olisinkhaan mie nyt niin reipas ja polkasisin pyörälä postiin ja veisin tuon kuoren jatkamaan matkaansa...oikeasti sinne sairaalalle, kirjoitten ja kansitten välhiin...
Samala vois ostaa jätskin näin kauniin päivän kunniaksi!
Menkat tekee tuloaan, niin on hormoonitoiminta taas vähän hulinoissa...
Tänään sitten pääsin soittoaikana läpi sairaalalle ja sain kerrottua alkukesän epäonnistumisen ja sen, että met olema päättäny yrittää vielä. Se onnistu, met olema nyt jonossa ja sitte ens vuoden kevättalvesta varmaan katellaan taas. Julkisella puolen on tämä jonottamisen tuska, mutta mulle se antaa myös voimia. On aikaa ajatella ja tehä kaikkea muuta, saa aivot ja mieli levätä.
Ystävälle laitoin tekstaria illala ko tartti vähän purkaa ikävää, ja tuli ihana viesti takasin! Se anto voimia ja jaksuja. Onneksi hän on olemassa. Onneksi heitä on monta, voi kertoa sille tyypille kelle haluaa, mikä tuntuu parhaimmalta. Ja kaikila heilä on oma merkityksensä ja tärkeytensä! =)
Vähän semmoinen haikeusolo on vieläki ja varmaan ko menkat alkaa niin v*tuttaa ankarasti, mutta siitä taas selvitään ja kuljetaan elämässä eteenpäin. Tämä on tätä ylä- ja alamäkeä...
Olisinkhaan mie nyt niin reipas ja polkasisin pyörälä postiin ja veisin tuon kuoren jatkamaan matkaansa...oikeasti sinne sairaalalle, kirjoitten ja kansitten välhiin...
Samala vois ostaa jätskin näin kauniin päivän kunniaksi!
keskiviikko 29. heinäkuuta 2009
Kummi
Mie olen kummi! =) Neljälle ihanalle lapselle! Ja mie rakastan heitä kaikkia! Niin paljon!
Mie ajattelen heitä paljon, lähetän pieniä ajatuksia joskus päivittäin, joskus harvemmin, mutta aina ovat sydämessä mukana. Lahjoin en muista niin paljoa...en välttämättä edes joka juhlapäivä...ja olen monesti miettinyt, että olenko ihan tosi huono kummi, kun en niin tee?! Ymmärrän sen, että joka kerta ko näkee ei tartte olla mitään lahjaa, mutta pitäisikö lapset opettaa siihen, että aina juhlina kummitäti laittaa jotain mahtavaa lahjaa?!
Mie en itse näe sitä niin. Mie en ole mielestäni huono kummi, vaikka en lahjoin kummilapsiani peitäkkään. Mie en jotenki tykkää siitä, että pitää "pakosta" muistaa. Mie tykkään muistaa halusta. En tiä osaanko nyt selittää mitä meinaan...Sitte molen miettiny, että eivät nämä nuorimmaiset vielä kyllä ees käsitä sitä keltä lahjoja saavat...
Vaikka mie arvostan kovasti sitä, että minua on pyydetty kummiksi näille erityisille, enää ei ole oikein jaksuja ottaa/saada uusia. Miehellä on 6 kummilasta, kun hänellä on 2 aikaisempaa, aikaa ennen minua, heh. Hänelle 2 viimeisintä olivat jo mietinnässä, mutta minun halukkuuteni sulatti hänet. Nyt on kuitenkin sellainen olo, että kyllä se taisi olla nyt tässä.
Tuntuu, että ei minusta ole enää palaa jaettavaksi. Olen miettiny, että ei multa enää riitä rakkautta... Ja sitten se, että mie en taida enää jaksaa sitä tuskaa... Sitä, että lapsi on "minun" muttei kuitenkaan....
Mie haluan pystyä olemaan onnellinen näistä ihanaisista ja en miettiä sitä, että meille ei ehkä koskaan pikkuista tule!
Mistä päähäni pälkähti nämä ajatukset? Tänään näin yhden ihanan! Ja kesken höpsötysleikkien halien kuului "mulla on ollu ikävä sinua", kummitätillä tuli ihan tippa linssiin. =)
Mie ajattelen heitä paljon, lähetän pieniä ajatuksia joskus päivittäin, joskus harvemmin, mutta aina ovat sydämessä mukana. Lahjoin en muista niin paljoa...en välttämättä edes joka juhlapäivä...ja olen monesti miettinyt, että olenko ihan tosi huono kummi, kun en niin tee?! Ymmärrän sen, että joka kerta ko näkee ei tartte olla mitään lahjaa, mutta pitäisikö lapset opettaa siihen, että aina juhlina kummitäti laittaa jotain mahtavaa lahjaa?!
Mie en itse näe sitä niin. Mie en ole mielestäni huono kummi, vaikka en lahjoin kummilapsiani peitäkkään. Mie en jotenki tykkää siitä, että pitää "pakosta" muistaa. Mie tykkään muistaa halusta. En tiä osaanko nyt selittää mitä meinaan...Sitte molen miettiny, että eivät nämä nuorimmaiset vielä kyllä ees käsitä sitä keltä lahjoja saavat...
Vaikka mie arvostan kovasti sitä, että minua on pyydetty kummiksi näille erityisille, enää ei ole oikein jaksuja ottaa/saada uusia. Miehellä on 6 kummilasta, kun hänellä on 2 aikaisempaa, aikaa ennen minua, heh. Hänelle 2 viimeisintä olivat jo mietinnässä, mutta minun halukkuuteni sulatti hänet. Nyt on kuitenkin sellainen olo, että kyllä se taisi olla nyt tässä.
Tuntuu, että ei minusta ole enää palaa jaettavaksi. Olen miettiny, että ei multa enää riitä rakkautta... Ja sitten se, että mie en taida enää jaksaa sitä tuskaa... Sitä, että lapsi on "minun" muttei kuitenkaan....
Mie haluan pystyä olemaan onnellinen näistä ihanaisista ja en miettiä sitä, että meille ei ehkä koskaan pikkuista tule!
Mistä päähäni pälkähti nämä ajatukset? Tänään näin yhden ihanan! Ja kesken höpsötysleikkien halien kuului "mulla on ollu ikävä sinua", kummitätillä tuli ihan tippa linssiin. =)
perjantai 24. heinäkuuta 2009
Itku
..."Kaaduin kahdesti, nousin kaksi kertaa takaisin. Jatkoin matkaani, tiesin kyllä että jaksaisin. Luovuin kerran ja kaduin monta kertaa sittemmin. Vihdoin nään ei kukaan muu voi olla minä paremmin."...
Muistin yht´äkkiä tämän kappaleen ja kuuntelin sen...itku tuli... Puhdistaa...
http://www.myspace.com/eliisatuo
Muistin yht´äkkiä tämän kappaleen ja kuuntelin sen...itku tuli... Puhdistaa...
http://www.myspace.com/eliisatuo
Juhlat
Arki on taas takana ja hurja viikonloppu edessä. Töitä on saanu painaa ihan kiitettävästi ja korvat on soinu, heh. Ammatin varjopuolia... Mutta nyt siis juhliin!
Meillä on meno häihin. Mukava, että on juhlia missä käydä ja tämmöisiä iloisia vielä. Olen sumplinu tietekki vaatteitten kans jo monta viikkoa ja tänään sitte vissiin päätin, mitkä lopen päälleni laitan, hih. =) Miehelle olen hommannut ihanan luumu-viininpunaisen paidan ja vaalean krakan ja sitte tietty se tumma puku, niin avot! Eiköhän meistä ihan edustavan näköinen pari synny. =)
Mutta olen mie miettiny niitä juhlien varjopuoliaki...Sinne on tietääkseni tulossa joitakin vauvaperheitä, luultavasti on joku raskaana ja ihan varmaan meiltä kysytään, että koskas tet naimisiin ja vauvoja hankkimaan....Häätyy yrittää skarpata ettei pokka petä niissä tilanteissa.
Tuommoiset julkiset tilanteet on tosi kinkkisiä, haluttas toisaalta sanoa päin naama miten asiat on, mutta ei kehtaa siinä kaikkien nähen ja muutenkaan ei haluta pilata juhlatunnelmaa... Ja seki, ko ei haluttas pilata omaa juhlatunnelmaa sillä, että mietin tämmösiä asioita!
Nyt yritän kovasti olla ajattelematta näitä juttuja ja olla iloisena ja aurinkoisena juhlissa! =)
No sitte toinen vähän haikeaksi vetävä juttu..Tällä viikolla on syntynyt ystäväpiiriin uusi vauva...itkeny en ole vielä sen vuoksi, mutta semmoinen pikkuinen möykky tuolla jossain tuntuu..Iloinen olen, että kaikki on mennyt hyvin ja heille toinen lapsi suotiin. Ensimmäistä tehtiin siksiki pitkään...
On ollu hyvä huomata, että uudet vauvauutiset ei ennää satu niin pahasti, vaan niitten kans voi elää. On sitä tullu tehtyäkki paljon töitä sen eteen. Ja ihan varmasti se on auttanu, että olen päättäny elää.
Uusia haasteita oottamassa kulman takana ja voimia antavia vääntöjä suoraan vasemmalla. =)
Nyt mie alan suunnitteleen kortin kirjottamista ja hameen silitystä!
AurinkoIloa! =)
Meillä on meno häihin. Mukava, että on juhlia missä käydä ja tämmöisiä iloisia vielä. Olen sumplinu tietekki vaatteitten kans jo monta viikkoa ja tänään sitte vissiin päätin, mitkä lopen päälleni laitan, hih. =) Miehelle olen hommannut ihanan luumu-viininpunaisen paidan ja vaalean krakan ja sitte tietty se tumma puku, niin avot! Eiköhän meistä ihan edustavan näköinen pari synny. =)
Mutta olen mie miettiny niitä juhlien varjopuoliaki...Sinne on tietääkseni tulossa joitakin vauvaperheitä, luultavasti on joku raskaana ja ihan varmaan meiltä kysytään, että koskas tet naimisiin ja vauvoja hankkimaan....Häätyy yrittää skarpata ettei pokka petä niissä tilanteissa.
Tuommoiset julkiset tilanteet on tosi kinkkisiä, haluttas toisaalta sanoa päin naama miten asiat on, mutta ei kehtaa siinä kaikkien nähen ja muutenkaan ei haluta pilata juhlatunnelmaa... Ja seki, ko ei haluttas pilata omaa juhlatunnelmaa sillä, että mietin tämmösiä asioita!
Nyt yritän kovasti olla ajattelematta näitä juttuja ja olla iloisena ja aurinkoisena juhlissa! =)
No sitte toinen vähän haikeaksi vetävä juttu..Tällä viikolla on syntynyt ystäväpiiriin uusi vauva...itkeny en ole vielä sen vuoksi, mutta semmoinen pikkuinen möykky tuolla jossain tuntuu..Iloinen olen, että kaikki on mennyt hyvin ja heille toinen lapsi suotiin. Ensimmäistä tehtiin siksiki pitkään...
On ollu hyvä huomata, että uudet vauvauutiset ei ennää satu niin pahasti, vaan niitten kans voi elää. On sitä tullu tehtyäkki paljon töitä sen eteen. Ja ihan varmasti se on auttanu, että olen päättäny elää.
Uusia haasteita oottamassa kulman takana ja voimia antavia vääntöjä suoraan vasemmalla. =)
Nyt mie alan suunnitteleen kortin kirjottamista ja hameen silitystä!
AurinkoIloa! =)
sunnuntai 19. heinäkuuta 2009
Sunnuntai
Ollu ihan tosi hyvä sunnuntai! =)
Heräsin puol10 ja laitoin pyykkiä pyörimään ja alottelin peseen vessaa. Sitte pitkin päivää olen pessy lissää pyykkiä ja järjestelly huushollia. Sitte olen vähän virkannu ja rimmeröiny kasvimaan reunoja. Grillannukki olen ja kattonu yhtä filmiä. Touhukas päivä siis ja kello vasta seittemän! Mukavaa! Niin ja miehenki kans on ollu kivaa... ;)
Mie tykkään tämmösistä päivistä jokka tuntuu riittävän vaikka mihin! Siis tietty tekemispäivät ja nopsaan menevät päivätki on hyviä, mutta on ihana ko päivää riittää ja saa asioita tehtyksi rauhassa, ei paniikissa.
Työviikko meni tosiaanki hujahtaen ja eilisen lauantain olinki vain..laitoin vaatteisiin vasta joskus kolmen maissa, hih. Ja ko sai eilisen levättyä, jakso tänään touhuta ja jaksaa varmaan ihan kivasti töissäki taas viikon.
Keskiviikkona on yhet lauluharjoitukset, opetellaan kuulemma ihan uusia lauluja! Kivaa! On mukava laulaa vanhoja tuttuja ja hioa niitä, mutta uusia on aina kiva opetella.
Mie katoin Dirty Dancing -elokuvaa tänään ja alkopa tanssijalkaa vipattaa....en tiä häätyykö alkaa taas vuoden tauon jälkeen tanssikurssille?! Se on just mulle sopivaa liikuntaa! Siihen liittyy musiikki, liikkuminen, naiseus ja kanssakäyminen yhteen just sopivasti. Vieläkö sais tuon miehenki innostuun siitä...
Huomasin just, että pitäs vissiin täyttää nuot työttömyyskorvauslaputki! Ko alko töihin sitä unohti net kokonaan. Molen joskus tosi huono tämmösissä...
Onneksi on kesä! Ja vaikka onki töissä, voi silti nauttia kesästä! Ei esim. tartte tehä lumitöitä ja ravata auton ikkunoita. Mutta voi silti olla villasukat jalassa! =)
Heräsin puol10 ja laitoin pyykkiä pyörimään ja alottelin peseen vessaa. Sitte pitkin päivää olen pessy lissää pyykkiä ja järjestelly huushollia. Sitte olen vähän virkannu ja rimmeröiny kasvimaan reunoja. Grillannukki olen ja kattonu yhtä filmiä. Touhukas päivä siis ja kello vasta seittemän! Mukavaa! Niin ja miehenki kans on ollu kivaa... ;)
Mie tykkään tämmösistä päivistä jokka tuntuu riittävän vaikka mihin! Siis tietty tekemispäivät ja nopsaan menevät päivätki on hyviä, mutta on ihana ko päivää riittää ja saa asioita tehtyksi rauhassa, ei paniikissa.
Työviikko meni tosiaanki hujahtaen ja eilisen lauantain olinki vain..laitoin vaatteisiin vasta joskus kolmen maissa, hih. Ja ko sai eilisen levättyä, jakso tänään touhuta ja jaksaa varmaan ihan kivasti töissäki taas viikon.
Keskiviikkona on yhet lauluharjoitukset, opetellaan kuulemma ihan uusia lauluja! Kivaa! On mukava laulaa vanhoja tuttuja ja hioa niitä, mutta uusia on aina kiva opetella.
Mie katoin Dirty Dancing -elokuvaa tänään ja alkopa tanssijalkaa vipattaa....en tiä häätyykö alkaa taas vuoden tauon jälkeen tanssikurssille?! Se on just mulle sopivaa liikuntaa! Siihen liittyy musiikki, liikkuminen, naiseus ja kanssakäyminen yhteen just sopivasti. Vieläkö sais tuon miehenki innostuun siitä...
Huomasin just, että pitäs vissiin täyttää nuot työttömyyskorvauslaputki! Ko alko töihin sitä unohti net kokonaan. Molen joskus tosi huono tämmösissä...
Onneksi on kesä! Ja vaikka onki töissä, voi silti nauttia kesästä! Ei esim. tartte tehä lumitöitä ja ravata auton ikkunoita. Mutta voi silti olla villasukat jalassa! =)
keskiviikko 15. heinäkuuta 2009
Työ
Alkuviikko on hujahtanut menojaan, kiitos töitten alun.
Ei tartte miettiä mitä tekis. Ja illat on menny ihan maatessa. Aika rankkaa tämä töihin paluu, näin loman jälkeen..Noh kyllä se tästä tasaantuu ja saa jotain aikaseksi täälä kotonaki.
Mulla on kiva työ, mie tykkään. Mie saan siitä voimia jaksaa. Se ei ole yksinäistä puurtamista, semmonen ei sopis mulle. Saan tehä työporukassa töitä ja olen ihmisten kans tekemisissä. Kohtaan erilaisia elämäntilanteita ja kohtaloita, sekä työporukassa että asiakkaissa. Koen ja näen myös elämän nurjaa puolta, se saa ajattelemaan omaa elämää ja niitä asioita mitkä on hyvin, mutta myös niitä, mitkä vois olla paremmin. Mie saan tehä paljon töitä omien ajatusteni kanssa, saan tehä käsillä töitä (vaikka en kamalasti käsitöistä yms. pidäkkään), saan laulaa, kertoa tarinoita, jutella kaikesta maan ja taivaan väliltä... Jokos oletta arvannu, mitä tehen työkseni?!
Miepä kerron... mie olen töissä päiväkodilla...
Ei tartte miettiä mitä tekis. Ja illat on menny ihan maatessa. Aika rankkaa tämä töihin paluu, näin loman jälkeen..Noh kyllä se tästä tasaantuu ja saa jotain aikaseksi täälä kotonaki.
Mulla on kiva työ, mie tykkään. Mie saan siitä voimia jaksaa. Se ei ole yksinäistä puurtamista, semmonen ei sopis mulle. Saan tehä työporukassa töitä ja olen ihmisten kans tekemisissä. Kohtaan erilaisia elämäntilanteita ja kohtaloita, sekä työporukassa että asiakkaissa. Koen ja näen myös elämän nurjaa puolta, se saa ajattelemaan omaa elämää ja niitä asioita mitkä on hyvin, mutta myös niitä, mitkä vois olla paremmin. Mie saan tehä paljon töitä omien ajatusteni kanssa, saan tehä käsillä töitä (vaikka en kamalasti käsitöistä yms. pidäkkään), saan laulaa, kertoa tarinoita, jutella kaikesta maan ja taivaan väliltä... Jokos oletta arvannu, mitä tehen työkseni?!
Miepä kerron... mie olen töissä päiväkodilla...
perjantai 10. heinäkuuta 2009
Koti
Mie en tykkää meän nykysestä asunnosta...se on kunnanvuokra-asunto, saunallinen kaksio rivitalossa. Siis ihan kiva, mutta sellainen samanlainen ko kaikki muutki...Tietysti omilla huonekaluilla ja sisustusjutuilla saa oman näköiseksi, mutta mie olen kaivannu jotain muuta jo pitkään.
Silloin 4vuotta sitten ko siihen muutettiin oli tosi mukavaa ja oltiin todella tyytyväisiä, mutta koko ajan on tiedetty, että emmä met siihen iäksi jää. Koko ajan on oikeastaan kateltu taloja, mutta hinnat pomppas ihan hirveästi ja minun työnäkymät oli tosi huterat, niin ei alettu millekkään. Nyt on ehkä sitten löytynyt varteenotettava vaihtoehto...
Mie olen pohtinu paljon sitä missä on koti. Ja olen tullu siihen tulokseen, että koti on siellä missä sydän on. Minun sydän on kullan luona ja missä met yhessä olema on meän koti. Se on ollut aika ihana huomata ja todeta. =) Tietysti iloa kotieloon tuo se, että asunto on mukava ja miellyttää molempia. Kyllä met tässä nykysessäki kämpässä viihymä, mutta ei ole vaikea muuttaa jos sellainen tilanne nyt tulee eteen.
Minusta on ihana aatella, että met tehemä kodin kahestaan ja olema perhe! Siihen on lapsen sitten hyvä tulla jos on tullakseen. Tietysti met vielä toivoma, että tulee... Mutta minusta se, että met olema jo perhe, luo turvaa ja lämpöä. Minusta meilä on vankka pohja, met olema kestäny paljon kaikkea ja silti pysyneet yhdessä ja vahvistaneet meän perustuksia. Halkeamia on paikattu ja joskus on häätyny valaa koko pohja uuesti. Mutta on selvitty ja pysytty perheenä ja ollaan toistemme luona kotona.
Mie Rakastan Sinua Kulta!
Silloin 4vuotta sitten ko siihen muutettiin oli tosi mukavaa ja oltiin todella tyytyväisiä, mutta koko ajan on tiedetty, että emmä met siihen iäksi jää. Koko ajan on oikeastaan kateltu taloja, mutta hinnat pomppas ihan hirveästi ja minun työnäkymät oli tosi huterat, niin ei alettu millekkään. Nyt on ehkä sitten löytynyt varteenotettava vaihtoehto...
Mie olen pohtinu paljon sitä missä on koti. Ja olen tullu siihen tulokseen, että koti on siellä missä sydän on. Minun sydän on kullan luona ja missä met yhessä olema on meän koti. Se on ollut aika ihana huomata ja todeta. =) Tietysti iloa kotieloon tuo se, että asunto on mukava ja miellyttää molempia. Kyllä met tässä nykysessäki kämpässä viihymä, mutta ei ole vaikea muuttaa jos sellainen tilanne nyt tulee eteen.
Minusta on ihana aatella, että met tehemä kodin kahestaan ja olema perhe! Siihen on lapsen sitten hyvä tulla jos on tullakseen. Tietysti met vielä toivoma, että tulee... Mutta minusta se, että met olema jo perhe, luo turvaa ja lämpöä. Minusta meilä on vankka pohja, met olema kestäny paljon kaikkea ja silti pysyneet yhdessä ja vahvistaneet meän perustuksia. Halkeamia on paikattu ja joskus on häätyny valaa koko pohja uuesti. Mutta on selvitty ja pysytty perheenä ja ollaan toistemme luona kotona.
Mie Rakastan Sinua Kulta!
keskiviikko 8. heinäkuuta 2009
Mielipiteet
Kellä on vara sanoa oma mielipiteensä? Kenen mielipide on varteenotettava? Kenen ihan kukkua?
Nyt vähän ahistuksen purkua...
Facebookissa sorruin sitten kommentoimaan ystäväni tilaa lapsen kantovälineistä...aika kriittisesti ekaksi, mutta sitten loivensin ko päivä eteni. Noh siitäpä ei vissiin tykätty. Siis siitä, että kriittisesti kommentoin ja kerroin vahvasti oman mielipiteeni asiaan, eikä vissiin tykätty siitäkään, että kommentoin toisen kerran loiventaen. Tämä ei siis ystävältäni, vaan hänen ystäviltään jotka kanssa kommentoivat kantovälineistä ja olivat eri mieltä kun mie.
Noh siis ajan takaa sitä, että jäi sellainen kuva ittelle, että mie en voi sanoa mitään lapsen kantovälineistä koska minulla ei ole omaa lasta ja en ole ketään kantanu. Minulla ei siis ole oikeutta mielipiteeseeni, joka on by the way, oikea, heh. Ilmaisin sitten siihen kommenttien jälkeen, että ilmiselvästi meillä on tässä asiassa eri mielipide ja ei siinä mitään, heh. Ja, että onneksi on vaihtoehtoja ja vara mistä valita yms....Ja kevennykseksi laitoin vielä, että lähempä nyt hus pois ystäväni tilasta häiriköimästä, hih.
En tiä! Iski kyllä jotenki niin päin naamaa taas se kuilu. Mie en ole äiti, mie en voi tietää tämmöisiä asioita. Mutta auta armias jos menet kritsoimaan jonku äidin toimintaa!!!! Voi helevata! En mie tieten tahtoen hae verta nenästä ja oikeasti niin harvoin "julkisesti" mitään lapsenkasvatus yms. asioita juttelen...ja heti ko uskaltauduin ittelle tärkeässä asiassa ottaan kantaa, tuli tämmöinen vastaanotto.
Laitoin heti perään ystävälleni yksityisviestiä asiasta ja pahoittelin jos hänen mieltään loukkasin ja kerroin sitten lapsen kantovälineistä siinä lisää. Saap nähä...
Kipeämmäksi asian tekee se, että vastakommentoija on tyyppi kenen kanssa meni välit poikki meän lapsettomuuden takia...tuli just tämä äiti-ei äiti kuilu, erittäin rankka masennuskauteni, oma kyvyttömyyteni olla tekemissä uusien äitien ja heidän hehkutuksensa kanssa, voimattomuuteni vauvojen lähellä....
Sitte ko mie en halua hälle muuta ko hyvää! Mie toivon, että hällä menee elämässä hyvin, että hänen lapsensa kasvaa ja kehittyy, parisuhde toimii...En toivo pahaa. Haluaisin muistaa net hyvät ajat mitä meillä oli, mutta taas mieleen pomppii vain net ikävät muistot...inhottavaa...
Häätyy tässä yrittää tasata ajatuksia, tämähän on vain mielipide-ero ja sillä selvä. Maailma ei tähän kaadu ja on tullu kohdattua vaikeampiaki asioita. Mutta silti vähän itkettää...
Nyt vähän ahistuksen purkua...
Facebookissa sorruin sitten kommentoimaan ystäväni tilaa lapsen kantovälineistä...aika kriittisesti ekaksi, mutta sitten loivensin ko päivä eteni. Noh siitäpä ei vissiin tykätty. Siis siitä, että kriittisesti kommentoin ja kerroin vahvasti oman mielipiteeni asiaan, eikä vissiin tykätty siitäkään, että kommentoin toisen kerran loiventaen. Tämä ei siis ystävältäni, vaan hänen ystäviltään jotka kanssa kommentoivat kantovälineistä ja olivat eri mieltä kun mie.
Noh siis ajan takaa sitä, että jäi sellainen kuva ittelle, että mie en voi sanoa mitään lapsen kantovälineistä koska minulla ei ole omaa lasta ja en ole ketään kantanu. Minulla ei siis ole oikeutta mielipiteeseeni, joka on by the way, oikea, heh. Ilmaisin sitten siihen kommenttien jälkeen, että ilmiselvästi meillä on tässä asiassa eri mielipide ja ei siinä mitään, heh. Ja, että onneksi on vaihtoehtoja ja vara mistä valita yms....Ja kevennykseksi laitoin vielä, että lähempä nyt hus pois ystäväni tilasta häiriköimästä, hih.
En tiä! Iski kyllä jotenki niin päin naamaa taas se kuilu. Mie en ole äiti, mie en voi tietää tämmöisiä asioita. Mutta auta armias jos menet kritsoimaan jonku äidin toimintaa!!!! Voi helevata! En mie tieten tahtoen hae verta nenästä ja oikeasti niin harvoin "julkisesti" mitään lapsenkasvatus yms. asioita juttelen...ja heti ko uskaltauduin ittelle tärkeässä asiassa ottaan kantaa, tuli tämmöinen vastaanotto.
Laitoin heti perään ystävälleni yksityisviestiä asiasta ja pahoittelin jos hänen mieltään loukkasin ja kerroin sitten lapsen kantovälineistä siinä lisää. Saap nähä...
Kipeämmäksi asian tekee se, että vastakommentoija on tyyppi kenen kanssa meni välit poikki meän lapsettomuuden takia...tuli just tämä äiti-ei äiti kuilu, erittäin rankka masennuskauteni, oma kyvyttömyyteni olla tekemissä uusien äitien ja heidän hehkutuksensa kanssa, voimattomuuteni vauvojen lähellä....
Sitte ko mie en halua hälle muuta ko hyvää! Mie toivon, että hällä menee elämässä hyvin, että hänen lapsensa kasvaa ja kehittyy, parisuhde toimii...En toivo pahaa. Haluaisin muistaa net hyvät ajat mitä meillä oli, mutta taas mieleen pomppii vain net ikävät muistot...inhottavaa...
Häätyy tässä yrittää tasata ajatuksia, tämähän on vain mielipide-ero ja sillä selvä. Maailma ei tähän kaadu ja on tullu kohdattua vaikeampiaki asioita. Mutta silti vähän itkettää...
maanantai 6. heinäkuuta 2009
Suklaa
Suklaa on hyvää, nautinnollista, syntistä, ihanaa, petollista...vähän niin kuin seksi...heh...
Olen löytänyt tumman suklaan jokin aika sitten ja tykkään siitä kovasti. Se maku on niin vahva ja rikas. Huomaa ettei tartte paljoa, kun jo maistuu.
Tietysti syön myös "tavallista" suklaata ja tykkään kovasti.
Mutta kuppi kuumaa teetä ja muutamia paloja tummaa suklaata..oi oi...
Tänään olen nauttinu teetä ja suklaata...tosin en vain muutamaa palaa, hih...
Aika haipakka viikonloppu takana ja pikkasen väsyttää, mutta mieli hyvä. On tehny sellaisia juttuja, mistä tulee hyvä mieli ja on saanu pitkällä tähtäimellä energiaa. Ja sitä energiaa tarviiki.
Mulla alkaa ens viikola työt. Ja tiedossa on ihan kevääseen saakka ja eiköhän sitä olla "jumissa" nyt tuossa paikassa, heh. Toiveissa tietty vakinaistaminen, mutta vielä mennään määräaikaisilla systeemeillä.
Mie kyllä kuvittelin, että ei tarttis miettiä työhommia...että miettisin raskaus- ja vauvajuttuja, mutta ei se nyt mennyt niin. Elikkäs töitä ja harrastuksia tänne päin, kiitos!
Vois lähteä ruopsuttaan tuota kasvimaanplänttiä, potut pitäs mullata ja mansikoista vois vähän kitkeä rikkaruohoja, nurmikkoki häätys leikata ja kukat kastella. Elikkä kyllä sitä hommaa ja tekemistä löytyy kun vain alkaa jollekki.
Niin ja pitäsköhän sitä syödä jotain oikeata ruokaa tälle päivää?! Eikä vain suklaata.... Oisko ehotuksia?
Olen löytänyt tumman suklaan jokin aika sitten ja tykkään siitä kovasti. Se maku on niin vahva ja rikas. Huomaa ettei tartte paljoa, kun jo maistuu.
Tietysti syön myös "tavallista" suklaata ja tykkään kovasti.
Mutta kuppi kuumaa teetä ja muutamia paloja tummaa suklaata..oi oi...
Tänään olen nauttinu teetä ja suklaata...tosin en vain muutamaa palaa, hih...
Aika haipakka viikonloppu takana ja pikkasen väsyttää, mutta mieli hyvä. On tehny sellaisia juttuja, mistä tulee hyvä mieli ja on saanu pitkällä tähtäimellä energiaa. Ja sitä energiaa tarviiki.
Mulla alkaa ens viikola työt. Ja tiedossa on ihan kevääseen saakka ja eiköhän sitä olla "jumissa" nyt tuossa paikassa, heh. Toiveissa tietty vakinaistaminen, mutta vielä mennään määräaikaisilla systeemeillä.
Mie kyllä kuvittelin, että ei tarttis miettiä työhommia...että miettisin raskaus- ja vauvajuttuja, mutta ei se nyt mennyt niin. Elikkäs töitä ja harrastuksia tänne päin, kiitos!
Vois lähteä ruopsuttaan tuota kasvimaanplänttiä, potut pitäs mullata ja mansikoista vois vähän kitkeä rikkaruohoja, nurmikkoki häätys leikata ja kukat kastella. Elikkä kyllä sitä hommaa ja tekemistä löytyy kun vain alkaa jollekki.
Niin ja pitäsköhän sitä syödä jotain oikeata ruokaa tälle päivää?! Eikä vain suklaata.... Oisko ehotuksia?
perjantai 3. heinäkuuta 2009
Eilen, huomenna...tänään!
Eilen oli hyvä päivä. Tekemispäivä. Aurinkoinen ja tuulinen päivä, hiukan kylmäkin, mutta hyvä.
Näin tutun lapsen, hassun ihanan lapsen. Tuli syliin ja hassutteli minun kanssa. Ei satuttanut..pieni kaiho pyyhkäisi kevyen tuulen lailla hiuksissa, mutta se meni nopeasti ohi ja oli HymyMieli.
Silloin aikasemmin jäin liiaksi eiliseen suremaan, surin eilistä, joka oli jo mennyt. Mietin huomista, joka ei ollu vielä tullut. Unohdin, että on myös tänään. Se päivä jota juuri nyt elän!
Surin liikaa sitä mitä olisi voinut olla ja suunnittelin liikaa tulevaa ja unohdin elää.
Monta vuotta meni sumussa, en muista tarkoin kaikkea, on päiviä joista ei ole mitään havaintoa. Ne on olleet ihan tavallisia päiviä, päiviä kun on ollut töissä, tavannut ystäviä, ollut rakkaan kanssa, mutta mie en muista niitä.
Voisin alkaa nyt suremaan sitä...mutta olen päättänyt, että siihen en ala. Entäpä tulevaisuus..alanko tuskailemaan, pohtimaan ja miettimään sitä? En ala. Mie haluan elää tässä ja nyt! Nauttia tästä päivästä, elää tätä päivää, iloineen ja suruineen! Olla onnellinen nyt, siitä, mitä minulle nyt on suotu.
Tämä kaikki on ollut minun suruprosessia, lapsettomuuden tuskaa. Elämää silloin, mutta ei nyt, eikä tulevaisuudessa. Masennus iski kovaa, mutta ei onneksi niin lujasti, että olisin tarvinnut lääkkeitä. Tiedän kuitenki, että ilman erästä henkilöä olisin joutunut hakemaan lääkkeet. Kiitos hänen ja hänen jaksamisensa, mieki jaksoin taivaltaa läpi mustan ja löysin taas valoa. Hänen ystävyytensä auttoi. Jostain löysin hänen avullaan sisältäni voimia ja uskoa itseeni ja tulevaisuuteen ja tähän päivään. Nyt olen sitten yrittänyt parhaani mukaan elää itse, ihan "yksin". Tiedän, että hänen luokseen voin aina mennä ja saan tukea ja turvaa ja tsemppausta, mutta haluan löytää siihen kaikkeen voimavaroja sisältäni, ittestäni. Tiedän, että yksin ei kuitenkaan selviä ja olen onnellinen siitä, että ei minun tarvitsekkaan jos hätä tulee. Ja olen iloinen, että saan myös iloita asioista ystävän kanssa. Ystävyys on tärkeää! Minä olen tärkeä!
Kiitos Ystäväni, että näytit minulla sen!
Ei se ole kuitenkaan helppoa! Joka päivä saa tehdä töitä sen eteen, että ei palaa menneeseen ja haikaile tulevaan, että muistaa elää nyt.
Olen päättänyt selviytyä, tiedän, että mieheni on päättänyt selviytyä, me olemme päättäneet selviytyä. Jollain tavalla, jotenki. Yhdessä ja erikseen.
Selviytymisessä auttaa eilisen hyvät asiat...niistä saa energiaa, iloa, voimaa ja uskoa tulevaan. Elämiseen tässä päivässä auttaa myös, kun tietää mitä ihanaa on tulossa huomenna.
Vaikeinta on, kun on rankkaa ja surullista. Tuntuu, ettei tämä päivä lopu koskaan...Mutta kyllä se loppuu ja sitten se on taas eilinen ja tulee uusi huominen ja on tämä päivä tässä ja nyt, tänään.
Mutta mie uskon, että kaikki selviävät! Ystävien avulla, kumppanin avulla, vertaistuen avulla, omien sisäisten voimien avulla, luonnon avulla, taiteen avulla, uskon avulla...mahdollisuuksia on rajattomasti.
Tähän päivään iloa ja voimia! =)
Näin tutun lapsen, hassun ihanan lapsen. Tuli syliin ja hassutteli minun kanssa. Ei satuttanut..pieni kaiho pyyhkäisi kevyen tuulen lailla hiuksissa, mutta se meni nopeasti ohi ja oli HymyMieli.
Silloin aikasemmin jäin liiaksi eiliseen suremaan, surin eilistä, joka oli jo mennyt. Mietin huomista, joka ei ollu vielä tullut. Unohdin, että on myös tänään. Se päivä jota juuri nyt elän!
Surin liikaa sitä mitä olisi voinut olla ja suunnittelin liikaa tulevaa ja unohdin elää.
Monta vuotta meni sumussa, en muista tarkoin kaikkea, on päiviä joista ei ole mitään havaintoa. Ne on olleet ihan tavallisia päiviä, päiviä kun on ollut töissä, tavannut ystäviä, ollut rakkaan kanssa, mutta mie en muista niitä.
Voisin alkaa nyt suremaan sitä...mutta olen päättänyt, että siihen en ala. Entäpä tulevaisuus..alanko tuskailemaan, pohtimaan ja miettimään sitä? En ala. Mie haluan elää tässä ja nyt! Nauttia tästä päivästä, elää tätä päivää, iloineen ja suruineen! Olla onnellinen nyt, siitä, mitä minulle nyt on suotu.
Tämä kaikki on ollut minun suruprosessia, lapsettomuuden tuskaa. Elämää silloin, mutta ei nyt, eikä tulevaisuudessa. Masennus iski kovaa, mutta ei onneksi niin lujasti, että olisin tarvinnut lääkkeitä. Tiedän kuitenki, että ilman erästä henkilöä olisin joutunut hakemaan lääkkeet. Kiitos hänen ja hänen jaksamisensa, mieki jaksoin taivaltaa läpi mustan ja löysin taas valoa. Hänen ystävyytensä auttoi. Jostain löysin hänen avullaan sisältäni voimia ja uskoa itseeni ja tulevaisuuteen ja tähän päivään. Nyt olen sitten yrittänyt parhaani mukaan elää itse, ihan "yksin". Tiedän, että hänen luokseen voin aina mennä ja saan tukea ja turvaa ja tsemppausta, mutta haluan löytää siihen kaikkeen voimavaroja sisältäni, ittestäni. Tiedän, että yksin ei kuitenkaan selviä ja olen onnellinen siitä, että ei minun tarvitsekkaan jos hätä tulee. Ja olen iloinen, että saan myös iloita asioista ystävän kanssa. Ystävyys on tärkeää! Minä olen tärkeä!
Kiitos Ystäväni, että näytit minulla sen!
Ei se ole kuitenkaan helppoa! Joka päivä saa tehdä töitä sen eteen, että ei palaa menneeseen ja haikaile tulevaan, että muistaa elää nyt.
Olen päättänyt selviytyä, tiedän, että mieheni on päättänyt selviytyä, me olemme päättäneet selviytyä. Jollain tavalla, jotenki. Yhdessä ja erikseen.
Selviytymisessä auttaa eilisen hyvät asiat...niistä saa energiaa, iloa, voimaa ja uskoa tulevaan. Elämiseen tässä päivässä auttaa myös, kun tietää mitä ihanaa on tulossa huomenna.
Vaikeinta on, kun on rankkaa ja surullista. Tuntuu, ettei tämä päivä lopu koskaan...Mutta kyllä se loppuu ja sitten se on taas eilinen ja tulee uusi huominen ja on tämä päivä tässä ja nyt, tänään.
Mutta mie uskon, että kaikki selviävät! Ystävien avulla, kumppanin avulla, vertaistuen avulla, omien sisäisten voimien avulla, luonnon avulla, taiteen avulla, uskon avulla...mahdollisuuksia on rajattomasti.
Tähän päivään iloa ja voimia! =)
keskiviikko 1. heinäkuuta 2009
Joki
Käytiin miehen kanssa joella. Heiteltiin vilkkua ja silleen. Enimmäkseen kuitenki kattelin maisemia ja otin valokuvia. Ja olin sääskien syötävänä!!!!
Mutta siis joki...kun sitä katselin mietin, että siinä se virtaa, on virrannu ja tulee virtaamaan ja sitä ei hetkauta se saako joku lapsia vai ei. Se on. Se ei tuomitse.
"Kiitos väylämme, kiitos teille. Ette rajoja hyväksyneet koskaan. Olitte kolmas kamarimme aina, olitte yhteinen vene ja laulu. Virtaa väylämme meille nyt virtaa, virtaa elämää ihmisen. Ole vene, ole matka ja muisto, muisto pitkä ja yhteinen." -Bengt Pohjanen-
Sai taas voimia, kun kävi luonnossa. Olen vain aika huono lähtemään ulos ja luontoon, mutta sitten kun saa käytyä, tulee virkeämpi mieli. Ja saa ainaki taisteluhenkeä, ko huitoo sääskien kans. ;)
Mutta siis joki...kun sitä katselin mietin, että siinä se virtaa, on virrannu ja tulee virtaamaan ja sitä ei hetkauta se saako joku lapsia vai ei. Se on. Se ei tuomitse.
"Kiitos väylämme, kiitos teille. Ette rajoja hyväksyneet koskaan. Olitte kolmas kamarimme aina, olitte yhteinen vene ja laulu. Virtaa väylämme meille nyt virtaa, virtaa elämää ihmisen. Ole vene, ole matka ja muisto, muisto pitkä ja yhteinen." -Bengt Pohjanen-
Sai taas voimia, kun kävi luonnossa. Olen vain aika huono lähtemään ulos ja luontoon, mutta sitten kun saa käytyä, tulee virkeämpi mieli. Ja saa ainaki taisteluhenkeä, ko huitoo sääskien kans. ;)
Heinäkuu
Minun piti olla raskaana nyt.
Mutta enpä olekkaan...sanookohan joku jossain, että lällällällällää...ei ole vielä sinun vuoro ja saapa nähä onko koskaan...
Voi Ärsy!!!!
Mutta siis uusi kuukausi ja kesä vasta oikeastaan just nyt. Vaikka päivä alkaa lyheneen juhannukselta, niin ei se kesä siihen tosiaankaan lopu! Ihanaa, että on vielä valoisia päiviä ja öitä jäljellä, lämpöä ja kesäsateita, iltauintia ja paarmoja.
Nyt vois lähteä pyöräileen kylille asioille ja saada ehkä pieni sadekuuro niskaan, pilvet vähän näyttävät siltä. =)
Selviän ja elän, päivä kerrallaan!
Mutta enpä olekkaan...sanookohan joku jossain, että lällällällällää...ei ole vielä sinun vuoro ja saapa nähä onko koskaan...
Voi Ärsy!!!!
Mutta siis uusi kuukausi ja kesä vasta oikeastaan just nyt. Vaikka päivä alkaa lyheneen juhannukselta, niin ei se kesä siihen tosiaankaan lopu! Ihanaa, että on vielä valoisia päiviä ja öitä jäljellä, lämpöä ja kesäsateita, iltauintia ja paarmoja.
Nyt vois lähteä pyöräileen kylille asioille ja saada ehkä pieni sadekuuro niskaan, pilvet vähän näyttävät siltä. =)
Selviän ja elän, päivä kerrallaan!
tiistai 30. kesäkuuta 2009
Raparperi
Mie sain hirvittävän ahdistuskohtauksen tuossa muutama viikko sitten...yht´äkkiä kaikki tuntemukset pas:sta hyökkäs pääle. Mie vain itkin. Laitoin ystävälle viestin, missä haukuin itteni ja olin tosi surkeana...hän käski tulla kylään...mie menin ja vein mennessäni raparperia...
Silloin tehtiin niistä raparpereista kaura-raparperi-hyvää, tänään tein raparperipiirakkaa...
Mie en ole mikään kauhean hyvä kasvimaan pitäjä, mutta raparperi kasvaa mukavasti ja mansikoissaki on kukkia, eilen illalla huomasin, että met saama myös uusia pottuja! Ruohosipuli kasvaa kans, mutta herneet kuihtu...vähän niinkö meän helmet ei kestäny pakkasta ja sulatusta, eikä se yks vilkaskaan minun sisäistä lämpöä...
Nyt on tosi vihreää joka puolella ja aivan mieletön KesänLämpö, mulla silti sydämessä kylmä ja tyhjä. Välistä ahistaa tosi paljon ja itku vain tulee...
Mie tulen varmasti aina yhistämään raparperin ahistukseen ja lohtuun....
Silloin tehtiin niistä raparpereista kaura-raparperi-hyvää, tänään tein raparperipiirakkaa...
Mie en ole mikään kauhean hyvä kasvimaan pitäjä, mutta raparperi kasvaa mukavasti ja mansikoissaki on kukkia, eilen illalla huomasin, että met saama myös uusia pottuja! Ruohosipuli kasvaa kans, mutta herneet kuihtu...vähän niinkö meän helmet ei kestäny pakkasta ja sulatusta, eikä se yks vilkaskaan minun sisäistä lämpöä...
Nyt on tosi vihreää joka puolella ja aivan mieletön KesänLämpö, mulla silti sydämessä kylmä ja tyhjä. Välistä ahistaa tosi paljon ja itku vain tulee...
Mie tulen varmasti aina yhistämään raparperin ahistukseen ja lohtuun....
sunnuntai 28. kesäkuuta 2009
Väsymys
Kun väsyttää on mieliki surkeampi. Se on tosi ärsyttävää! Olis ihan mukava olla vain väsyny ja miettiä, että uni auttaa ja ei siitä sitte sen enempää. Mutta ei. Väsyttää --> itkettää, masentaa ja kaikki kaatuu pääle ja on huonosti. Voihan ärsy!!!!
Väsyneenä alkaa miettiin kaikkea..siis ihan mitä vain! Lapsettomuuteen liittyviä asioita, ei lapsettomuuteen liittyviä asioita..kaikkea mikä on huonosti ja huolestuttaa ja mietityttää...Sitte ärsyttää ko huusholli on sekaisin ja pitäis siivota ja kukat kastella ja tiskata ja pyykätä ja ja ja...ja sitte haluais olla enemmän tekemisissä ystävien kans, mutta ko ei ole jaksuja. Ja ei halua olla surkeana kaverina ja seurana. Vaikka tietää, että ystävän seura ehkä auttas ja piristäs...
Nyt on kyllä niin, että olen ollut poissa mieheni luota tämän viikon ja menkat on alkanu tällä välin..elikkäs mulla on kauhea ikävä hänen luokseen ja halu kainaloon ja syliin ja lähelle. On ollu tosi kiireinen viikko ja se on ollut hyvä, ei ole tarttenu/kerinny miettiä vauvajuttuja niin kauheasti, ei ole tarvinu märehtiä asiaa yksin pienessä päässään.
Mulla on ollu itseasiassa mieletön tilaisuus keskustella lapsettomuudesta uuden kaverini kanssa! Sitä on tullu pohdittua asiaa taas ihan uudesta näkökulmasta ja on saanu voimia jaksaa, ja toivottavasti olen voinu olla tukena myös hälle.
Niin ja tietysti ei pidä unohtaa verensokerin vaikutusta väsymykseen ja ärsytykseen...mulla vaikuttaa heti ko tullee nälkä..alkaa ahistaa enemmän ja ei jaksas...Voi rähmä ko on taas vaikeaa, heh...Huumoria ei sovi unohtaa myöskään. Mie olisin jo vaikka missä, jos en laittas välistä asioita ihan leikiksi!
Väsyneenä alkaa miettiin kaikkea..siis ihan mitä vain! Lapsettomuuteen liittyviä asioita, ei lapsettomuuteen liittyviä asioita..kaikkea mikä on huonosti ja huolestuttaa ja mietityttää...Sitte ärsyttää ko huusholli on sekaisin ja pitäis siivota ja kukat kastella ja tiskata ja pyykätä ja ja ja...ja sitte haluais olla enemmän tekemisissä ystävien kans, mutta ko ei ole jaksuja. Ja ei halua olla surkeana kaverina ja seurana. Vaikka tietää, että ystävän seura ehkä auttas ja piristäs...
Nyt on kyllä niin, että olen ollut poissa mieheni luota tämän viikon ja menkat on alkanu tällä välin..elikkäs mulla on kauhea ikävä hänen luokseen ja halu kainaloon ja syliin ja lähelle. On ollu tosi kiireinen viikko ja se on ollut hyvä, ei ole tarttenu/kerinny miettiä vauvajuttuja niin kauheasti, ei ole tarvinu märehtiä asiaa yksin pienessä päässään.
Mulla on ollu itseasiassa mieletön tilaisuus keskustella lapsettomuudesta uuden kaverini kanssa! Sitä on tullu pohdittua asiaa taas ihan uudesta näkökulmasta ja on saanu voimia jaksaa, ja toivottavasti olen voinu olla tukena myös hälle.
Niin ja tietysti ei pidä unohtaa verensokerin vaikutusta väsymykseen ja ärsytykseen...mulla vaikuttaa heti ko tullee nälkä..alkaa ahistaa enemmän ja ei jaksas...Voi rähmä ko on taas vaikeaa, heh...Huumoria ei sovi unohtaa myöskään. Mie olisin jo vaikka missä, jos en laittas välistä asioita ihan leikiksi!
lauantai 27. kesäkuuta 2009
Etsin blogeja.
Mie etsin netistä blogeja lapsettomuudesta. Olen kyllä seurannu hiljaa taustalta jo muutamia, mutta nyt olen etsiny niitä lisää. Olen aatellu, että linkittäsin niitä tänne omaan ja "virallisesti" näyttäisin seuraavani niitä ja kirjoittajien elämää.
Vertaistuki on niin tärkeää!
Tietysti toivon, että joku löytäs sitte minunki blogin ja saisin kommentteja ittekki...Noh hiljaa hyvä tulee, se on huomattu...
Ja muitaki mielenkiintoisia blogeja tulen kyllä lisäämään luettelooni, ko niitä löytyy.
Vertaistuki on niin tärkeää!
Tietysti toivon, että joku löytäs sitte minunki blogin ja saisin kommentteja ittekki...Noh hiljaa hyvä tulee, se on huomattu...
Ja muitaki mielenkiintoisia blogeja tulen kyllä lisäämään luettelooni, ko niitä löytyy.
tiistai 23. kesäkuuta 2009
Aurinko
Tänään on kaunis ilma...mielikin ihan kaunis ja aurinkoinen, välistä ajelehtii pilviä jotka peittävät auringon, mutta sehän on ihan normaalia luonnossakin.
Onneksi aurinko on tullut nyt kesää piristämään ja Lämmittämään! Jos olisi vielä ne sadekelit, itkisin itseni ihan turvoksiin ja ruttuiseksi.
On aika mielenkiintoista huomata miten paljon luonto vaikuttaa minuun ja mieleeni ja olooni! Sen havainnon tekeminen on ollut aika rauhoittavaa..jos välistä ahistaa oikein kunnolla voi helposti syyttää säätä, heh. Syksy onkin sadeaikana vaikeinta, mutta onneksi syksyynkin liittyy paljon kaikkea kaunista ja valoista.
Aurinko ja kesä olivat yksi syy, miksi ajoitimme tämän passin juuri tähän hetkeen. Tiesin, että saisin kerättyä voimia auringosta ja lämmöstä! Ja sitä aurinkoa onkin tarvittu...
Onneksi aurinko on tullut nyt kesää piristämään ja Lämmittämään! Jos olisi vielä ne sadekelit, itkisin itseni ihan turvoksiin ja ruttuiseksi.
On aika mielenkiintoista huomata miten paljon luonto vaikuttaa minuun ja mieleeni ja olooni! Sen havainnon tekeminen on ollut aika rauhoittavaa..jos välistä ahistaa oikein kunnolla voi helposti syyttää säätä, heh. Syksy onkin sadeaikana vaikeinta, mutta onneksi syksyynkin liittyy paljon kaikkea kaunista ja valoista.
Aurinko ja kesä olivat yksi syy, miksi ajoitimme tämän passin juuri tähän hetkeen. Tiesin, että saisin kerättyä voimia auringosta ja lämmöstä! Ja sitä aurinkoa onkin tarvittu...
lauantai 20. kesäkuuta 2009
Mitenköhän tässä käy...
Päätin tehdä blogin...Ja tunnen itseni tyhmäksi koska en oikein ymmärrä ja käsitä tätä hommaa, mutta yrittänyttä ei laiteta.
Nyt olen niin väsynyt, että en jaksa kirjoittaa mitään muuta, mutta katsotaan huomenna lisää.
Nyt olen niin väsynyt, että en jaksa kirjoittaa mitään muuta, mutta katsotaan huomenna lisää.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)