Viimeksi kirjoitin keväällä..oli iloa ja onnea..
Nyt on syksy ja...iloa ja onnea löytyy yhä ja vielä enemmän! =)
Minun elämä on ollu muutoksessa koko kesän ja tein suuren päätöksen. Mie olen alkanu virkavapaalle ja muutan uudelle paikkakunnalle! Niin ja tärkeintä kaikista, rinnallani rakkaus. <3
Kevät toi eteeni miehen joka vei ja sai sydämeni ja mie hänen. Mie olen hymyilly koko kesän ja meinaan jatkaa hymyilyä pitkään!
Kaikella on aikansa ja paikkansa ja mikään ei ole merkityksetöntä. Mie en olis tässä ilman historiaani ja elettyä elämääni. Kaiken sen kivun keskellä ei ole voinu tajuta, että ehkä joskus oikeasti voi olla iloinen ja onnellinen koko ajan. Nyt sen ymmärtää. Ja ehkä jo silloin joskus...
Kauan sitten minussa
aavistus jo sinusta
Silloin tuntemattoman
tunnen nyt ja tunnustan
Sä olit vaara liian suuri kiertää
ja liian houkuttava ohittaa
En tiennyt kuinka kaikki voisikaan niin palaa, polttaa
Kaksi niin hehkuvaa ja kaunista saa kirkkaana loistaa
Kunpa auringon päivät päällämme ei päättyisi koskaan
Kauan sitten jotenkin
tuntematta aavistin
että illan harmaassa
tulet vastaan pelotta
Jos joskus pimeässä yksin seison
ja liekki sammunut jo kylmä on
en tiedä voiko sitä eloon saada kukaan toinen
Kaksi niin hehkuvaa ja kaunista saa kirkkaana loistaa
Kunpa auringon päivät päällämme ei päättyisi koskaan
En pidä kiinni, en työnnä sua pois
ja pyytämättäkin tahtoisit jäädä
Tänään ei satanutkaan vaikka taivas on ollut painava pitkään
Kaksi niin hehkuvaa ja kaunista saa kirkkaana loistaa
Kunpa auringon päivät päällämme ei päättyisi koskaan
Ihanaa syksyä kaikille! =)
