Kuunvaihde

Ihan hassua, että ylihuomenna on jo helmikuu. Tammikuu meni pimeydestä selviämisessä ja lisääntyvän valon oottamisessa. Kipuilua on ollut paljon. Se kasvattaa. Tai niin mie ainaki luulen.

Kalenteri alkaa täyttyä kaikenlaisista projekteista! Ihanaa! On kaikkea kivaa tekemistä tiedossa, kivojen ihmisten kanssa. =)
Hääty jopa varata ens viikonloppu kummitustytölle, ettei hujahda vaikka minne näkeminen. Toista hassukkaa on ikävä, haluaa haliterapiaa! Ja tietysti ystävä on tärkeä myös kohdata.

Tänä viikonloppuna olen viettäny mahtiaikaa ystävien kanssa, taitaa mennä koko ens viikko palautumisessa, heh. Mutta tuli kyllä tarpeeseen näkeminen, oleminen, tanssiminen, juttelu. Tätä lisää!

Viikolla loppui myös menkat, jokka tulit ekan kerran lokakuun jälkeen, joka oli edellinen kerta sitte niitten mikkä olit ennen viimeistä hoitoa...elikkäs kierto on yhä edelleen ihan sekaisin. En oikein tiä mitä tekisin asian suhteen.
Hoksasin, että pitäs vissiin varata aika myös gynelle. Sitä ei ole tullu käytyä semmosella ko on ollu koko ajan joku ronkkimassa tuota alapäätä muutenki.

Musiikkia olen kuunnellu ihan älyttömästi! Etsiny sanoista voimia ja keinoja kokea asioita ja tunteita. Toimii! Luen myös erilaisia elämänkatsomuskirjoja yms. oppaita, etsin niistä jotaki, silmät aukaisevia kohtia ja itselle sopivia ajatuksia ja suostun myös vähitellen kohtaamaan sen ikävänki asian mitä meissä jokaisessa on. Sille ei maha mitään, että ihminen on keskeneräinen, erehtyväinen, kuolevainen, onneksi meillä on kuitenki mahdollisuus oppia virheistä ja kasvaa. Mie haluan kasvaa.
Mie etsin itteäni. Tutustun itseeni ihan eri tavalla, opettelen kohtaamaan uusia pelkojani, suostun olemaan heikko ja siten vahva, yritän uskoa, että olen tarpeellinen tärkeä ihminen ja nainen. Aina ei ole kauhean helppoa uskoa sitä...

Työrintamalla on tekemistä. Välistä ahistaa, mutta sitte ko asiat sujuu on tosi mukavaa. Haasteellista hommaahan se on, mutta myös palkitsevaa.

Blogeissa on tapahtunu ja on saanu lukea hienoja uutisia! Ihanaa! Molen tosi iloinen plussanneiden puolesta ja toivon sydämeni pohjasta, että asiat sujuvat hyvin! =)

LumiValkoPakkasHuurreAjatuksin

Kuulumisia

Hei Kaikki Rakkaat.
Sydänjää tuossa kysyy, että mitä minulle kuuluu nyt. Lämmittipäs mieltä! =)

Täällähän tämä elo menee, päivä kerrallaan yhä edelleen. Surua, iloa, naurua ja itkua vuorotellen. Joulu ja uusivuosi oli aika tunnekylläisiä...yllättäen...Ko sitä aatteli vuosi sitte, että ens vuona tähän aikaan meitä ehkä on jo kolme, sitte mietin, että olen ainaski raskaana, no jos ei muuta niin ainaki oma talo..yms. No ei ole mitään nuista.
On vain mie ja minun pieni pää täynnä isoja ajatuksia ja mietteitä.
Minun mielikuvitus ei ole menny minnekkään, son ehkä saanu jopa isommat sfäärit, heh.

Exän kans on tosi hyvät välit ja me ollaan lähes päivittäin tekemisissä, jutellaan paljon ja on pohdittu tätä elämää. Mehän ei olla siis lyöty ovia lukkoon ja oikeasti voi olla mahdollista, että palataan takaisin yhteen. Mutta se vaatii ihan hirveästi työtä meiltä molemmilta.
Tänään viimein sanoin ihan suoraan mitä tekoja hältä ootan, jos meinaa saman katon alle vielä päästä. En ala niitä tässä selitteleen, mutta isoista asioista on kyse.

Toinen iso juttu on se, että kerroin olevani valmis luopumaan äitiydestä hänen takiaan jos asioiden on tarkoitus mennä niin. Ja sanoin sen olevan todella iso asia!
Mie en enää pysty lähteen hoitoihin, minun pää hajoaa niissä. Jos minusta ei ole tarkoitus tulla äitiä, niin ei sitte. Tämän asian myöntäminen ittelle on ollu tosi vaikeaa vaikka samalla ihan helppoa...huh huh.

Rankka syksy ja alkutalvi on siis ollut ja toivon, että tämä uusi vuosi jotenki selvittää asioita ja tuo vastauksia moneen kysymykseen. Tietysti se häätyy itse myös toimia, eikä vain odottaa, mutta olen huomannu, että aika tekee myös tehtävänsä.
Vaikka välistä on tosi synkkää niin on pakko luottaa ja uskoa, että jossain on valoa ja toivoa! Jos ei muuta niin sen olen oppinu lapsettomuudentiellä.

Mie kävin muuten pari päivää sitte kurkkimassa blogeja...itkin ja luin..en pystyny mitään kommentoimaan ko olin niin tunteiden vallassa, mutta mielessä oletta ollu.

Kävi mielessä josko alkasin tänne nyt kirjottamaan päänsisäistä surinaa pois...