Hermoromahdus

Tänään se viimein tuli. Hermoromahdus, kaaos...
Ens viikola on eka ultra ja alkaa toivottavasti piikitys. Ja tänään panikoiduin ja itkin, itkin ja itkin. Siis aivan hysteerisesti. Mies oli ihan pihalla, mutta saatiin juteltua ja rauhoituin. Yhessä välissä itkettiin molemmat...
Kyllä tämä on rankkaa.

Täh

Mikä kumma on tuo keli tuola kartanolla? Ihan ko syksylä! Toivottavasti tekkee kessää oikein urakalla!
Mulla painaa tissit monta kiloa ja hormoonit heittelee...itkuherkkyys tosi alhainen, menkat on alkamassa, kuumia aaltoja koettu...hohhoijaa. Hormonihoidot kunniaan!
Yritä tässä sitte syödä terveellisesti ja pitää ittestä huolta...iltapalaksi vein: jätskiä, muffinsseja, karkkia, niin ja päivälliseksi syötiin ranskalaisia ja lenkkiä! Mässymässymässy!!! Olo hieman turvonnut ja ällö...
Häätyy yrittää tsempata.

Laitoin loma-anomuksen tänään töissä vetämään. Ajattelin tehä vielä nämä pari viikkoa töitä ja sitte lomalle jäänti + tietty saikkupäivät ja työsuhde päättyy kesäkuun loppuun. Nyt meinaan pyhittää hoitoajan ittelle ja lomailla ennen punktiota ja sen jälkeen. Heinäkuussa on kuitenki töitä tiedossa, ko kaikki vakityypit kesälomilla ja sijaisia ei mistään. Nyt siis kerranki palkallista kesälomaa tiedossa, heh. Ko vain vielä jaksas nämät päivät olla töissä...erinäisiä palavereja yms. tiedossa kaiken normirumban lisäksi, huh huh. Mutta jaksaa jaksaa!

Sumussa

Sumut on alotettu. Hui ko mie en muistanukkaan kuinka pahalta se maistuu. Aina sitä jonku verran nieluunki tulee.
Huomenna häätyy soittaa sairaalaan ja varata ultra-aikoja. Tämä mennee nopsaan tämä touko-kesäkuu. Hoitojen suhteen hitaasti, mutta työt kyllä siivittää!! Onneksi!

Loma oli kiva. Lämmintä riitti, merivesiki oli sopivaa lillua. Matkaseura värikästä ja aikasta vauhdikasta, heh. Sai ajatukset olla rauhassa vauvajutuista! =)

Nyt häätyy nauttia näistä lämpöisistä kevätpäivistä, kohta net tieten loppuu..Hassua, että puut jo vihertää ja lunta ei ennää missään. Tähän aikaan toukokuuta! Mutta en valita! =)

Paljastus

Mie olin niin hurja, että laitoin eilen illalla facessa tilapäivitykseen tämän: haluaisi kaikkien tietävän, että tänään vietetään Lapsettomien Lauantaita. Vanhemmuus ei ole itsestään selvää ja lapsiperhe ei ole ainoa perhemuoto. Joka viides perhe kärsii lapsettomuudesta, eikä näkymätön kokemus häviä, vaikka lapsia sittemmin saisikin. Tänään ei kysellä kysymyksiä lasten hankkimisesta, ei säälitä tai voivotella, tänään tuetaan. Ihan vaikkavain näin.
Siitä tykättiin kovasti, siis varmaan sen takia, ko aattelivat, että tabuasiasta puhutaan...Noh ystävä oli tänä aamuna kommentoinu silleen, että siitä ymmärtää meidän olevan yksi nuista perheistä. Kysyin mieheltä mitä mieltä jos jätän asian nuin ja en poista yms. Kysyi mitä mieltä mie itte olen. Sanoin, että ei minua haittaa, tämä on meän elämä! Sitten sanottiin molemmat, että mie rakastan sinua! ♥
Son nyt sitte vähän niinkö julkista...Eikä hävetä, eikä pelota, oikeastaan aika vapauttavaa! Viime vuonna en olis ollu tuohon vielä valmis, mutta nyt olin.

Nyt on perhosia vatsassa...aamulla lähtee lento lämpimään ja viikon loma eessä! Jee! Ihana loma ja tulee poka tarpeeseen! Voimien keruu viikko eessä, kevät ja alkukesä tulee olemaan rankka. Onneksi on tärkeitä ihmisiä asian jakamassa.

AurinkoAjatuksia!

Lapsettomien lauantai

Tänään on lapsettomien lauantai. Huomenna äitienpäivä...hmm...
Joskus käypi mielessä, että onko niiden paikka ihan peräkkäin?!Loukkaako toinen toista?

Mie en halua loukata minun ystäviäni jokka on äitejä, muistuttamalla omasta lapsettomuudestani. Ja uskon, että hyvät oikeat ystäväni eivät halua loukata minua hehkuttamalla hulluna äitiyttään. Ja kenestäkään toisista ei tartte perustaa! Mie haluan kuitenki viettää äitienpäivää oman äidin kanssa! Vaikka mie en ole äiti, mulla on sellainen!

Tietysti se, että nämä päivät ovat lähekkäin tuo tietoisuuteen paremmin sitä, että kaikki eivät saa kokea äitiyden ihmettä. Ja laittaa ihmiset miettimään elämää. Mutta joskus mie haluaisin vain iloita jonain päivänä! En halua, että kaikella pitää olla kaksi puolta.
Okei, meillä tulee 5vuotta syksyllä ko on alettu lasta toivoa, olenkohan mie muka tehny näin kovasti töitä itteni kansen ko osaan olla näin asiallinen, heh! Ja tekeeköhän se, että huomenna juhlitaan äitejä, ei lapsia, asian helpommaksi?! Tuli vain mieleen...

Tietysti mie olisin tosi "otettu" jos minun ystävät muistais mikä päivä tänään on ja laittas vaikka tekstarihalauksen..ei se muuta tartte. Mutta ehkä tämä asia on kuitenki vielä niin arka, että en halua muistuttaa..

Voi hyvänen aika minua ja minun ajatuksia...
Miksi mietin näitä tänään? No tässä olis lähtö kummitytön synttäreille...Iloinen olen! Ihana lähteä kattomaan toista auringonpaistetta, tuon taivaalla loistavan lisäksi! =)

Aurinkoista ja Kaunista Päivää Kaikille, oletta ajatuksissa tänään ja huomenna!