Tänään se viimein tuli. Hermoromahdus, kaaos...
Ens viikola on eka ultra ja alkaa toivottavasti piikitys. Ja tänään panikoiduin ja itkin, itkin ja itkin. Siis aivan hysteerisesti. Mies oli ihan pihalla, mutta saatiin juteltua ja rauhoituin. Yhessä välissä itkettiin molemmat...
Kyllä tämä on rankkaa.
Voi sua... Ymmärrän hyvin tuon itkun. Ajatus uudesta hoidosta pitää sisällään toivon lisäksi mahdollisuuden epäonnistumisesta, ja ristiriita kahden tunteen välillä saattaa paisua ja olla ihan mahdoton kestää. Pidän kuitenkin kovasti peukkuja puolestasi - uskon, että 3 icsi tuo vauvan teille!! :-)
VastaaPoistaMä muistan ittelläni samanlaisia hermoromahduksia kylppärin lattialle itkemään just ennen piikittelyjen alkua... On se rankkaa, koittakaa jaksaa!
VastaaPoistaVoi rakas... taas lennän ajatuksin siivin sua tukemaan.
VastaaPoista"Jos olisin lintu, lentäisin luoksesi, ottaisin sinut siipieni suojaan ja sanoisin; lepää siinä hetki rauhassa, olen kanssasi, eikä mikään mahti maailmassa saa sinua vahingoittaa."
HALAUS
- Ystävä läheltä