keskiviikko 29. heinäkuuta 2009

Kummi

Mie olen kummi! =) Neljälle ihanalle lapselle! Ja mie rakastan heitä kaikkia! Niin paljon!
Mie ajattelen heitä paljon, lähetän pieniä ajatuksia joskus päivittäin, joskus harvemmin, mutta aina ovat sydämessä mukana. Lahjoin en muista niin paljoa...en välttämättä edes joka juhlapäivä...ja olen monesti miettinyt, että olenko ihan tosi huono kummi, kun en niin tee?! Ymmärrän sen, että joka kerta ko näkee ei tartte olla mitään lahjaa, mutta pitäisikö lapset opettaa siihen, että aina juhlina kummitäti laittaa jotain mahtavaa lahjaa?!
Mie en itse näe sitä niin. Mie en ole mielestäni huono kummi, vaikka en lahjoin kummilapsiani peitäkkään. Mie en jotenki tykkää siitä, että pitää "pakosta" muistaa. Mie tykkään muistaa halusta. En tiä osaanko nyt selittää mitä meinaan...Sitte molen miettiny, että eivät nämä nuorimmaiset vielä kyllä ees käsitä sitä keltä lahjoja saavat...

Vaikka mie arvostan kovasti sitä, että minua on pyydetty kummiksi näille erityisille, enää ei ole oikein jaksuja ottaa/saada uusia. Miehellä on 6 kummilasta, kun hänellä on 2 aikaisempaa, aikaa ennen minua, heh. Hänelle 2 viimeisintä olivat jo mietinnässä, mutta minun halukkuuteni sulatti hänet. Nyt on kuitenkin sellainen olo, että kyllä se taisi olla nyt tässä.
Tuntuu, että ei minusta ole enää palaa jaettavaksi. Olen miettiny, että ei multa enää riitä rakkautta... Ja sitten se, että mie en taida enää jaksaa sitä tuskaa... Sitä, että lapsi on "minun" muttei kuitenkaan....
Mie haluan pystyä olemaan onnellinen näistä ihanaisista ja en miettiä sitä, että meille ei ehkä koskaan pikkuista tule!

Mistä päähäni pälkähti nämä ajatukset? Tänään näin yhden ihanan! Ja kesken höpsötysleikkien halien kuului "mulla on ollu ikävä sinua", kummitätillä tuli ihan tippa linssiin. =)

perjantai 24. heinäkuuta 2009

Itku

..."Kaaduin kahdesti, nousin kaksi kertaa takaisin. Jatkoin matkaani, tiesin kyllä että jaksaisin. Luovuin kerran ja kaduin monta kertaa sittemmin. Vihdoin nään ei kukaan muu voi olla minä paremmin."...

Muistin yht´äkkiä tämän kappaleen ja kuuntelin sen...itku tuli... Puhdistaa...

http://www.myspace.com/eliisatuo

Juhlat

Arki on taas takana ja hurja viikonloppu edessä. Töitä on saanu painaa ihan kiitettävästi ja korvat on soinu, heh. Ammatin varjopuolia... Mutta nyt siis juhliin!

Meillä on meno häihin. Mukava, että on juhlia missä käydä ja tämmöisiä iloisia vielä. Olen sumplinu tietekki vaatteitten kans jo monta viikkoa ja tänään sitte vissiin päätin, mitkä lopen päälleni laitan, hih. =) Miehelle olen hommannut ihanan luumu-viininpunaisen paidan ja vaalean krakan ja sitte tietty se tumma puku, niin avot! Eiköhän meistä ihan edustavan näköinen pari synny. =)

Mutta olen mie miettiny niitä juhlien varjopuoliaki...Sinne on tietääkseni tulossa joitakin vauvaperheitä, luultavasti on joku raskaana ja ihan varmaan meiltä kysytään, että koskas tet naimisiin ja vauvoja hankkimaan....Häätyy yrittää skarpata ettei pokka petä niissä tilanteissa.
Tuommoiset julkiset tilanteet on tosi kinkkisiä, haluttas toisaalta sanoa päin naama miten asiat on, mutta ei kehtaa siinä kaikkien nähen ja muutenkaan ei haluta pilata juhlatunnelmaa... Ja seki, ko ei haluttas pilata omaa juhlatunnelmaa sillä, että mietin tämmösiä asioita!

Nyt yritän kovasti olla ajattelematta näitä juttuja ja olla iloisena ja aurinkoisena juhlissa! =)

No sitte toinen vähän haikeaksi vetävä juttu..Tällä viikolla on syntynyt ystäväpiiriin uusi vauva...itkeny en ole vielä sen vuoksi, mutta semmoinen pikkuinen möykky tuolla jossain tuntuu..Iloinen olen, että kaikki on mennyt hyvin ja heille toinen lapsi suotiin. Ensimmäistä tehtiin siksiki pitkään...

On ollu hyvä huomata, että uudet vauvauutiset ei ennää satu niin pahasti, vaan niitten kans voi elää. On sitä tullu tehtyäkki paljon töitä sen eteen. Ja ihan varmasti se on auttanu, että olen päättäny elää.

Uusia haasteita oottamassa kulman takana ja voimia antavia vääntöjä suoraan vasemmalla. =)

Nyt mie alan suunnitteleen kortin kirjottamista ja hameen silitystä!
AurinkoIloa! =)

sunnuntai 19. heinäkuuta 2009

Sunnuntai

Ollu ihan tosi hyvä sunnuntai! =)

Heräsin puol10 ja laitoin pyykkiä pyörimään ja alottelin peseen vessaa. Sitte pitkin päivää olen pessy lissää pyykkiä ja järjestelly huushollia. Sitte olen vähän virkannu ja rimmeröiny kasvimaan reunoja. Grillannukki olen ja kattonu yhtä filmiä. Touhukas päivä siis ja kello vasta seittemän! Mukavaa! Niin ja miehenki kans on ollu kivaa... ;)

Mie tykkään tämmösistä päivistä jokka tuntuu riittävän vaikka mihin! Siis tietty tekemispäivät ja nopsaan menevät päivätki on hyviä, mutta on ihana ko päivää riittää ja saa asioita tehtyksi rauhassa, ei paniikissa.

Työviikko meni tosiaanki hujahtaen ja eilisen lauantain olinki vain..laitoin vaatteisiin vasta joskus kolmen maissa, hih. Ja ko sai eilisen levättyä, jakso tänään touhuta ja jaksaa varmaan ihan kivasti töissäki taas viikon.
Keskiviikkona on yhet lauluharjoitukset, opetellaan kuulemma ihan uusia lauluja! Kivaa! On mukava laulaa vanhoja tuttuja ja hioa niitä, mutta uusia on aina kiva opetella.
Mie katoin Dirty Dancing -elokuvaa tänään ja alkopa tanssijalkaa vipattaa....en tiä häätyykö alkaa taas vuoden tauon jälkeen tanssikurssille?! Se on just mulle sopivaa liikuntaa! Siihen liittyy musiikki, liikkuminen, naiseus ja kanssakäyminen yhteen just sopivasti. Vieläkö sais tuon miehenki innostuun siitä...

Huomasin just, että pitäs vissiin täyttää nuot työttömyyskorvauslaputki! Ko alko töihin sitä unohti net kokonaan. Molen joskus tosi huono tämmösissä...

Onneksi on kesä! Ja vaikka onki töissä, voi silti nauttia kesästä! Ei esim. tartte tehä lumitöitä ja ravata auton ikkunoita. Mutta voi silti olla villasukat jalassa! =)

keskiviikko 15. heinäkuuta 2009

Työ

Alkuviikko on hujahtanut menojaan, kiitos töitten alun.
Ei tartte miettiä mitä tekis. Ja illat on menny ihan maatessa. Aika rankkaa tämä töihin paluu, näin loman jälkeen..Noh kyllä se tästä tasaantuu ja saa jotain aikaseksi täälä kotonaki.

Mulla on kiva työ, mie tykkään. Mie saan siitä voimia jaksaa. Se ei ole yksinäistä puurtamista, semmonen ei sopis mulle. Saan tehä työporukassa töitä ja olen ihmisten kans tekemisissä. Kohtaan erilaisia elämäntilanteita ja kohtaloita, sekä työporukassa että asiakkaissa. Koen ja näen myös elämän nurjaa puolta, se saa ajattelemaan omaa elämää ja niitä asioita mitkä on hyvin, mutta myös niitä, mitkä vois olla paremmin. Mie saan tehä paljon töitä omien ajatusteni kanssa, saan tehä käsillä töitä (vaikka en kamalasti käsitöistä yms. pidäkkään), saan laulaa, kertoa tarinoita, jutella kaikesta maan ja taivaan väliltä... Jokos oletta arvannu, mitä tehen työkseni?!

Miepä kerron... mie olen töissä päiväkodilla...

perjantai 10. heinäkuuta 2009

Koti

Mie en tykkää meän nykysestä asunnosta...se on kunnanvuokra-asunto, saunallinen kaksio rivitalossa. Siis ihan kiva, mutta sellainen samanlainen ko kaikki muutki...Tietysti omilla huonekaluilla ja sisustusjutuilla saa oman näköiseksi, mutta mie olen kaivannu jotain muuta jo pitkään.
Silloin 4vuotta sitten ko siihen muutettiin oli tosi mukavaa ja oltiin todella tyytyväisiä, mutta koko ajan on tiedetty, että emmä met siihen iäksi jää. Koko ajan on oikeastaan kateltu taloja, mutta hinnat pomppas ihan hirveästi ja minun työnäkymät oli tosi huterat, niin ei alettu millekkään. Nyt on ehkä sitten löytynyt varteenotettava vaihtoehto...

Mie olen pohtinu paljon sitä missä on koti. Ja olen tullu siihen tulokseen, että koti on siellä missä sydän on. Minun sydän on kullan luona ja missä met yhessä olema on meän koti. Se on ollut aika ihana huomata ja todeta. =) Tietysti iloa kotieloon tuo se, että asunto on mukava ja miellyttää molempia. Kyllä met tässä nykysessäki kämpässä viihymä, mutta ei ole vaikea muuttaa jos sellainen tilanne nyt tulee eteen.

Minusta on ihana aatella, että met tehemä kodin kahestaan ja olema perhe! Siihen on lapsen sitten hyvä tulla jos on tullakseen. Tietysti met vielä toivoma, että tulee... Mutta minusta se, että met olema jo perhe, luo turvaa ja lämpöä. Minusta meilä on vankka pohja, met olema kestäny paljon kaikkea ja silti pysyneet yhdessä ja vahvistaneet meän perustuksia. Halkeamia on paikattu ja joskus on häätyny valaa koko pohja uuesti. Mutta on selvitty ja pysytty perheenä ja ollaan toistemme luona kotona.

Mie Rakastan Sinua Kulta!

keskiviikko 8. heinäkuuta 2009

Mielipiteet

Kellä on vara sanoa oma mielipiteensä? Kenen mielipide on varteenotettava? Kenen ihan kukkua?

Nyt vähän ahistuksen purkua...
Facebookissa sorruin sitten kommentoimaan ystäväni tilaa lapsen kantovälineistä...aika kriittisesti ekaksi, mutta sitten loivensin ko päivä eteni. Noh siitäpä ei vissiin tykätty. Siis siitä, että kriittisesti kommentoin ja kerroin vahvasti oman mielipiteeni asiaan, eikä vissiin tykätty siitäkään, että kommentoin toisen kerran loiventaen. Tämä ei siis ystävältäni, vaan hänen ystäviltään jotka kanssa kommentoivat kantovälineistä ja olivat eri mieltä kun mie.
Noh siis ajan takaa sitä, että jäi sellainen kuva ittelle, että mie en voi sanoa mitään lapsen kantovälineistä koska minulla ei ole omaa lasta ja en ole ketään kantanu. Minulla ei siis ole oikeutta mielipiteeseeni, joka on by the way, oikea, heh. Ilmaisin sitten siihen kommenttien jälkeen, että ilmiselvästi meillä on tässä asiassa eri mielipide ja ei siinä mitään, heh. Ja, että onneksi on vaihtoehtoja ja vara mistä valita yms....Ja kevennykseksi laitoin vielä, että lähempä nyt hus pois ystäväni tilasta häiriköimästä, hih.

En tiä! Iski kyllä jotenki niin päin naamaa taas se kuilu. Mie en ole äiti, mie en voi tietää tämmöisiä asioita. Mutta auta armias jos menet kritsoimaan jonku äidin toimintaa!!!! Voi helevata! En mie tieten tahtoen hae verta nenästä ja oikeasti niin harvoin "julkisesti" mitään lapsenkasvatus yms. asioita juttelen...ja heti ko uskaltauduin ittelle tärkeässä asiassa ottaan kantaa, tuli tämmöinen vastaanotto.
Laitoin heti perään ystävälleni yksityisviestiä asiasta ja pahoittelin jos hänen mieltään loukkasin ja kerroin sitten lapsen kantovälineistä siinä lisää. Saap nähä...

Kipeämmäksi asian tekee se, että vastakommentoija on tyyppi kenen kanssa meni välit poikki meän lapsettomuuden takia...tuli just tämä äiti-ei äiti kuilu, erittäin rankka masennuskauteni, oma kyvyttömyyteni olla tekemissä uusien äitien ja heidän hehkutuksensa kanssa, voimattomuuteni vauvojen lähellä....
Sitte ko mie en halua hälle muuta ko hyvää! Mie toivon, että hällä menee elämässä hyvin, että hänen lapsensa kasvaa ja kehittyy, parisuhde toimii...En toivo pahaa. Haluaisin muistaa net hyvät ajat mitä meillä oli, mutta taas mieleen pomppii vain net ikävät muistot...inhottavaa...

Häätyy tässä yrittää tasata ajatuksia, tämähän on vain mielipide-ero ja sillä selvä. Maailma ei tähän kaadu ja on tullu kohdattua vaikeampiaki asioita. Mutta silti vähän itkettää...

maanantai 6. heinäkuuta 2009

Suklaa

Suklaa on hyvää, nautinnollista, syntistä, ihanaa, petollista...vähän niin kuin seksi...heh...

Olen löytänyt tumman suklaan jokin aika sitten ja tykkään siitä kovasti. Se maku on niin vahva ja rikas. Huomaa ettei tartte paljoa, kun jo maistuu.
Tietysti syön myös "tavallista" suklaata ja tykkään kovasti.
Mutta kuppi kuumaa teetä ja muutamia paloja tummaa suklaata..oi oi...

Tänään olen nauttinu teetä ja suklaata...tosin en vain muutamaa palaa, hih...
Aika haipakka viikonloppu takana ja pikkasen väsyttää, mutta mieli hyvä. On tehny sellaisia juttuja, mistä tulee hyvä mieli ja on saanu pitkällä tähtäimellä energiaa. Ja sitä energiaa tarviiki.
Mulla alkaa ens viikola työt. Ja tiedossa on ihan kevääseen saakka ja eiköhän sitä olla "jumissa" nyt tuossa paikassa, heh. Toiveissa tietty vakinaistaminen, mutta vielä mennään määräaikaisilla systeemeillä.
Mie kyllä kuvittelin, että ei tarttis miettiä työhommia...että miettisin raskaus- ja vauvajuttuja, mutta ei se nyt mennyt niin. Elikkäs töitä ja harrastuksia tänne päin, kiitos!

Vois lähteä ruopsuttaan tuota kasvimaanplänttiä, potut pitäs mullata ja mansikoista vois vähän kitkeä rikkaruohoja, nurmikkoki häätys leikata ja kukat kastella. Elikkä kyllä sitä hommaa ja tekemistä löytyy kun vain alkaa jollekki.

Niin ja pitäsköhän sitä syödä jotain oikeata ruokaa tälle päivää?! Eikä vain suklaata.... Oisko ehotuksia?

perjantai 3. heinäkuuta 2009

Eilen, huomenna...tänään!

Eilen oli hyvä päivä. Tekemispäivä. Aurinkoinen ja tuulinen päivä, hiukan kylmäkin, mutta hyvä.
Näin tutun lapsen, hassun ihanan lapsen. Tuli syliin ja hassutteli minun kanssa. Ei satuttanut..pieni kaiho pyyhkäisi kevyen tuulen lailla hiuksissa, mutta se meni nopeasti ohi ja oli HymyMieli.

Silloin aikasemmin jäin liiaksi eiliseen suremaan, surin eilistä, joka oli jo mennyt. Mietin huomista, joka ei ollu vielä tullut. Unohdin, että on myös tänään. Se päivä jota juuri nyt elän!
Surin liikaa sitä mitä olisi voinut olla ja suunnittelin liikaa tulevaa ja unohdin elää.

Monta vuotta meni sumussa, en muista tarkoin kaikkea, on päiviä joista ei ole mitään havaintoa. Ne on olleet ihan tavallisia päiviä, päiviä kun on ollut töissä, tavannut ystäviä, ollut rakkaan kanssa, mutta mie en muista niitä.

Voisin alkaa nyt suremaan sitä...mutta olen päättänyt, että siihen en ala. Entäpä tulevaisuus..alanko tuskailemaan, pohtimaan ja miettimään sitä? En ala. Mie haluan elää tässä ja nyt! Nauttia tästä päivästä, elää tätä päivää, iloineen ja suruineen! Olla onnellinen nyt, siitä, mitä minulle nyt on suotu.

Tämä kaikki on ollut minun suruprosessia, lapsettomuuden tuskaa. Elämää silloin, mutta ei nyt, eikä tulevaisuudessa. Masennus iski kovaa, mutta ei onneksi niin lujasti, että olisin tarvinnut lääkkeitä. Tiedän kuitenki, että ilman erästä henkilöä olisin joutunut hakemaan lääkkeet. Kiitos hänen ja hänen jaksamisensa, mieki jaksoin taivaltaa läpi mustan ja löysin taas valoa. Hänen ystävyytensä auttoi. Jostain löysin hänen avullaan sisältäni voimia ja uskoa itseeni ja tulevaisuuteen ja tähän päivään. Nyt olen sitten yrittänyt parhaani mukaan elää itse, ihan "yksin". Tiedän, että hänen luokseen voin aina mennä ja saan tukea ja turvaa ja tsemppausta, mutta haluan löytää siihen kaikkeen voimavaroja sisältäni, ittestäni. Tiedän, että yksin ei kuitenkaan selviä ja olen onnellinen siitä, että ei minun tarvitsekkaan jos hätä tulee. Ja olen iloinen, että saan myös iloita asioista ystävän kanssa. Ystävyys on tärkeää! Minä olen tärkeä!
Kiitos Ystäväni, että näytit minulla sen!


Ei se ole kuitenkaan helppoa! Joka päivä saa tehdä töitä sen eteen, että ei palaa menneeseen ja haikaile tulevaan, että muistaa elää nyt.

Olen päättänyt selviytyä, tiedän, että mieheni on päättänyt selviytyä, me olemme päättäneet selviytyä. Jollain tavalla, jotenki. Yhdessä ja erikseen.

Selviytymisessä auttaa eilisen hyvät asiat...niistä saa energiaa, iloa, voimaa ja uskoa tulevaan. Elämiseen tässä päivässä auttaa myös, kun tietää mitä ihanaa on tulossa huomenna.

Vaikeinta on, kun on rankkaa ja surullista. Tuntuu, ettei tämä päivä lopu koskaan...Mutta kyllä se loppuu ja sitten se on taas eilinen ja tulee uusi huominen ja on tämä päivä tässä ja nyt, tänään.

Mutta mie uskon, että kaikki selviävät! Ystävien avulla, kumppanin avulla, vertaistuen avulla, omien sisäisten voimien avulla, luonnon avulla, taiteen avulla, uskon avulla...mahdollisuuksia on rajattomasti.
Tähän päivään iloa ja voimia! =)

keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

Joki

Käytiin miehen kanssa joella. Heiteltiin vilkkua ja silleen. Enimmäkseen kuitenki kattelin maisemia ja otin valokuvia. Ja olin sääskien syötävänä!!!!
Mutta siis joki...kun sitä katselin mietin, että siinä se virtaa, on virrannu ja tulee virtaamaan ja sitä ei hetkauta se saako joku lapsia vai ei. Se on. Se ei tuomitse.
"Kiitos väylämme, kiitos teille. Ette rajoja hyväksyneet koskaan. Olitte kolmas kamarimme aina, olitte yhteinen vene ja laulu. Virtaa väylämme meille nyt virtaa, virtaa elämää ihmisen. Ole vene, ole matka ja muisto, muisto pitkä ja yhteinen." -Bengt Pohjanen-

Sai taas voimia, kun kävi luonnossa. Olen vain aika huono lähtemään ulos ja luontoon, mutta sitten kun saa käytyä, tulee virkeämpi mieli. Ja saa ainaki taisteluhenkeä, ko huitoo sääskien kans. ;)

Heinäkuu

Minun piti olla raskaana nyt.
Mutta enpä olekkaan...sanookohan joku jossain, että lällällällällää...ei ole vielä sinun vuoro ja saapa nähä onko koskaan...
Voi Ärsy!!!!

Mutta siis uusi kuukausi ja kesä vasta oikeastaan just nyt. Vaikka päivä alkaa lyheneen juhannukselta, niin ei se kesä siihen tosiaankaan lopu! Ihanaa, että on vielä valoisia päiviä ja öitä jäljellä, lämpöä ja kesäsateita, iltauintia ja paarmoja.
Nyt vois lähteä pyöräileen kylille asioille ja saada ehkä pieni sadekuuro niskaan, pilvet vähän näyttävät siltä. =)

Selviän ja elän, päivä kerrallaan!