Käytiin miehen kanssa joella. Heiteltiin vilkkua ja silleen. Enimmäkseen kuitenki kattelin maisemia ja otin valokuvia. Ja olin sääskien syötävänä!!!!
Mutta siis joki...kun sitä katselin mietin, että siinä se virtaa, on virrannu ja tulee virtaamaan ja sitä ei hetkauta se saako joku lapsia vai ei. Se on. Se ei tuomitse.
"Kiitos väylämme, kiitos teille. Ette rajoja hyväksyneet koskaan. Olitte kolmas kamarimme aina, olitte yhteinen vene ja laulu. Virtaa väylämme meille nyt virtaa, virtaa elämää ihmisen. Ole vene, ole matka ja muisto, muisto pitkä ja yhteinen." -Bengt Pohjanen-
Sai taas voimia, kun kävi luonnossa. Olen vain aika huono lähtemään ulos ja luontoon, mutta sitten kun saa käytyä, tulee virkeämpi mieli. Ja saa ainaki taisteluhenkeä, ko huitoo sääskien kans. ;)
Luonnolla on ihmeellinen parantava vaikutus. Näin kaupunkilaisena harmittaa kun luontoon ei tule lähdettyä oikeastaan kuin syksyllä keräämään marjoja.
VastaaPoistaToivon sinulle jaksamista, varmasti todella raskasta aikaa sinulle, teille molemmille.
Luonto on kyllä ihmeellinen, se on jännä. Sitten kun sen voi löytää myös aika läheltä ja pienistä asioista. Ei tarvitse mennä suurelle joelle tai mahtavaan metsään. Joskus ihan pieni puistoaluekkin auttaa. Voi keskittää katseensa siihen pieneen kiveen, kukkaan, korteen, puuhun ja etsiä siitä voimaa ja tunnetta.
VastaaPoistaSitten on tietysti tuuli, sade, aurinko, pilvet... Kaikesta on pakko yrittää löytää jotain voimia antavaa, ei vievää. Tämän olen oppinu ystävältäni ja itse kantapään kautta.