Eilen, huomenna...tänään!

Eilen oli hyvä päivä. Tekemispäivä. Aurinkoinen ja tuulinen päivä, hiukan kylmäkin, mutta hyvä.
Näin tutun lapsen, hassun ihanan lapsen. Tuli syliin ja hassutteli minun kanssa. Ei satuttanut..pieni kaiho pyyhkäisi kevyen tuulen lailla hiuksissa, mutta se meni nopeasti ohi ja oli HymyMieli.

Silloin aikasemmin jäin liiaksi eiliseen suremaan, surin eilistä, joka oli jo mennyt. Mietin huomista, joka ei ollu vielä tullut. Unohdin, että on myös tänään. Se päivä jota juuri nyt elän!
Surin liikaa sitä mitä olisi voinut olla ja suunnittelin liikaa tulevaa ja unohdin elää.

Monta vuotta meni sumussa, en muista tarkoin kaikkea, on päiviä joista ei ole mitään havaintoa. Ne on olleet ihan tavallisia päiviä, päiviä kun on ollut töissä, tavannut ystäviä, ollut rakkaan kanssa, mutta mie en muista niitä.

Voisin alkaa nyt suremaan sitä...mutta olen päättänyt, että siihen en ala. Entäpä tulevaisuus..alanko tuskailemaan, pohtimaan ja miettimään sitä? En ala. Mie haluan elää tässä ja nyt! Nauttia tästä päivästä, elää tätä päivää, iloineen ja suruineen! Olla onnellinen nyt, siitä, mitä minulle nyt on suotu.

Tämä kaikki on ollut minun suruprosessia, lapsettomuuden tuskaa. Elämää silloin, mutta ei nyt, eikä tulevaisuudessa. Masennus iski kovaa, mutta ei onneksi niin lujasti, että olisin tarvinnut lääkkeitä. Tiedän kuitenki, että ilman erästä henkilöä olisin joutunut hakemaan lääkkeet. Kiitos hänen ja hänen jaksamisensa, mieki jaksoin taivaltaa läpi mustan ja löysin taas valoa. Hänen ystävyytensä auttoi. Jostain löysin hänen avullaan sisältäni voimia ja uskoa itseeni ja tulevaisuuteen ja tähän päivään. Nyt olen sitten yrittänyt parhaani mukaan elää itse, ihan "yksin". Tiedän, että hänen luokseen voin aina mennä ja saan tukea ja turvaa ja tsemppausta, mutta haluan löytää siihen kaikkeen voimavaroja sisältäni, ittestäni. Tiedän, että yksin ei kuitenkaan selviä ja olen onnellinen siitä, että ei minun tarvitsekkaan jos hätä tulee. Ja olen iloinen, että saan myös iloita asioista ystävän kanssa. Ystävyys on tärkeää! Minä olen tärkeä!
Kiitos Ystäväni, että näytit minulla sen!


Ei se ole kuitenkaan helppoa! Joka päivä saa tehdä töitä sen eteen, että ei palaa menneeseen ja haikaile tulevaan, että muistaa elää nyt.

Olen päättänyt selviytyä, tiedän, että mieheni on päättänyt selviytyä, me olemme päättäneet selviytyä. Jollain tavalla, jotenki. Yhdessä ja erikseen.

Selviytymisessä auttaa eilisen hyvät asiat...niistä saa energiaa, iloa, voimaa ja uskoa tulevaan. Elämiseen tässä päivässä auttaa myös, kun tietää mitä ihanaa on tulossa huomenna.

Vaikeinta on, kun on rankkaa ja surullista. Tuntuu, ettei tämä päivä lopu koskaan...Mutta kyllä se loppuu ja sitten se on taas eilinen ja tulee uusi huominen ja on tämä päivä tässä ja nyt, tänään.

Mutta mie uskon, että kaikki selviävät! Ystävien avulla, kumppanin avulla, vertaistuen avulla, omien sisäisten voimien avulla, luonnon avulla, taiteen avulla, uskon avulla...mahdollisuuksia on rajattomasti.
Tähän päivään iloa ja voimia! =)