torstai 29. lokakuuta 2009

Parempi

Pikkaisen parempana selkä ja mieli täällä!
Särkylääkkeitä otan kuurina nyt ainaski viikon, niin tulehdukset selästä saa kyytiä. Liikun "tavallisesti" mutta vältän suuria ponnistuksia. Aamusin selkä ollu parempi ko on saanu levätä, illalla ko on touhunnu päivän särkee sitte enempi ja tekkee olon kärtyksi.
Mutta muuten mieli vähän virkeämpi. Tänään paistaa oikeasti aurinko, vaikka onki jo laskusuunnassa...Ulkona kaunista valkeaa ja pakkasta, puissa lunta, nättiä! Kyllä se vissiin on oikeasti talvi.

Lähen viikonlopuksi ystävän luokse kylään ja katsomaan kummilasta. =) Häätyy vain ottaa rauhallisesti tämän selän kans, mutta muuten tosi mukavaa lähteä kylästeleen pitkästä aikaa.

Nyt pakkaileen ja järjestään huushollia, että on mukava sitte sunnuntaina tulla takasi kotia. Elikkäs minun viikonloppu alkaa jo tänään, hih. Joku hyvä puoli saikusta....

tiistai 27. lokakuuta 2009

Selkä

Selkä on kauhean tärkeä ihmiselle, tiesittäkö sitä?! Ko sen loukkaa niin hoksaa!
Elikkäs semmonenki ärsytys nyt tähän kaikkeen muuhun lisäksi!!! Saikkua, lepoa ja voimien keruuta. En anna periksi, en!

Missä hiivatissa se minun positiivisuus luuraa?! Mie en oikein ennää jaksa tämmöstä paskaa...Häätyy yrittää miettiä, että kaikella on tarkotuksensa, vaikka en kyllä aina oikein sitä tajua. Ei auta itku markkinoilla, elämä on laiffii, tai jotain semmosta...

tiistai 20. lokakuuta 2009

Teetä

Teetä ja sympatiaa + suklaakeksejä....

Viikonloppu meni nopeasti, ihan liian nopeasti. Mie tarttisin 3 päivän viikonlopun, solis hyvä. Mukavaa oli, mutta turhan hopusti meni.
Kävin miehen mummolassa pitkästä aikaa, sai porista "isoanopin" kanssa =) sain hirvenlihaa matkaan ja taleerasin niitten kans sitte myöhään yöhön..ko tuli alkuilta kuunneltua ystävien kans Tradiota ja sieltä Peltoniemen Hintriikkaa 3 tuntia.
Sunnuntaina kävin sitte omassa mummolassa, sielä oli kotikutsut, oli ihan kivaa...olin vain jotenki tosi ressaantunu ja vaimoitten puhheet ärsytti välistä ja sielä oli juttua vauvoista ja semmosista. Hienosti onnistuin kuitenki vältteleen! Ilta meni sitte kullan kanssa ollessa.
Met emmä ole saanu kauheasti juteltua, ollaan vähän jumissa. Mutta ko mie mietin, niin tälleen on ollu joka hoitokerta...tarvitaan sulatteluaikaa ja sitte voi puhua. Luottomieli on meihin!

Tämä alkuviikko on ollu rauhallisempi töitten osalta! Tänk gaad! Mie tarttisin niin lomaa! Mutta ei ole tiedossa...joitaki poissaolopäiviä tullee harrastusten takia ja net häätyy ottaa vähän niinkö loman kannalta, heh. Vaikka rankkoja päiviä tulevat olemaan ko liittyy reissaamista.

Huomiseksi olen sopinu kävelyhetken ystävän kanssa. =)
Niin ja tilasin pari kansanlaululevyä...
Mies hirvimettällä ja vasikka oli ammuttu, saa nähä onko lihoista osa tulossa meile?! On ainaski luomulihaa!
Kirkasvalolamppu syttyy joka aamu valaisemaan.
Yöllä oli satanu uutta lunta.
Mulla on hieno miniorkidea.
Sain päivällä kivan puhelinsoiton ja valssitaidot pääsevät ennen vuodenloppua testiin. (ei häävalssihommia!)
Meilä on uusia valokuvatauluja seinillä kivoilla tauluhyllyillä.
Facesta luin hyviä kuulumisia ja tein hauskan kyselyn.
Nyt soi Tradiossa Antti Paalasen 3-rivinen haitari.
Ja päivän numero on näköjään 3! =D

perjantai 16. lokakuuta 2009

Väsynyt

Molen väsynyt. Tosi rankka viikko takana. Työt painaa, harrastukset vie ja kirje...
Ajatukset pyöriny tuon kirjeen ympärillä ja sen tuomien tunteiden parissa.

Soitin miehelle kirjeestä, hän on hirvimetsällä ja tullee vasta sunnuntaina tai jotain kotia. Hän oli iloinen, että näinki nopeaa päästään taas tositoimiin...kerroin kyllä eilen sitte ko taas soiteltiin omista tuntemuksista. Ymmärsi kyllä ja kuulosti huolestuneelta ko olen ollu muutenki vähän maassa ja syyskaamosmasennuksen kourissa. Toivoo tietty, että en aivan mene rikki ja jaksasin hänen kanssaan nämät hoidot. Ja jaksanhan mie. Ei ole semmonen olo, että aikataulua häätys lykätä, siihen häätyy vain suhtautua ja sopeutua. Mie pelkään, että jos alama lykkäämään aikaa se saattaa mennä vaikka kuinka kauas, meistä riippumattomista syistä ja toisaalta omista peloista johtuen...Met kuitenki haluama käyttää nämät mahollisuuet!

Tässä häätyy yrittää mennä päivä kerrallaan eteenpäin. Kirkasvalolampun kanssa, piikkimattoillen, laulaen, Tradiota kuunnellen. Itku onneksi auttaa ja nauruaki aina välistä löytyy.

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Kirje

Tänään kolahti...Tuli kirje sairaalasta! Mie järkytyin, panikoiduin, ahistuin, ihastuin, innostuin..koin kaiken!
Tammi-helmikuussa olis sitte hoidot! Apua! Mie luulin, että se mennee huhti-toukokuule ja nyt sonki nuin äkkiä!
Molen itkeny ilosta ja surusta ja shokista! Mie en ollu varautunu tähän vielä ja silti olen.
Nyt lyö pää tyhjää. Mie en oikein tiä miten suhtautua tähän...

sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Pimeä

Pimeää vastaan tilasin kirkasvalolampun, haluan valoa elämään! Jos tuommonen lamppu vaikka auttas tähän kaamosmasennukseen, joka on iskeny kyllä tosisti nyt.

Ko mieli on maassa pimeyden takia, on kaikki synkkää ja ikävää ja ärsyttävää! Tuntuu, että ei löydä niitä hyviä asioita vaikka kuinka kaivas ja ettis!!! Ja se ärsyttää minua suunnattomasti, koska mie en suostu siihen, että minun elämässä on vain negatiivisia asioita.

Nyt on ollu lapsettomuusasiassa jotenki seesteistä...noh nyt ko synkistellee, niin alkaa lapsiasiaki painaa ja mietityttää. Ja vaikka lapsettomuus on koko ajan minun elämässä, niin en mie jaksa sitä koko ajan pyöritellä päässä ja pohtia, mie halvan oppia elämään sen asian kans ja kohata siihen liittyvät tilanteet ko on niitten aika. Ja sitä paitti molen niin paljon pyöritelly tätä asiaa, että ei oikein ennää jaksas. Varsinki ko on muutaki mietittävää, esim. tästä pimeästä selviäminen!

Mutta hei nyt on jo lokakuu! Ja mulla on ens viikola synttärit, jaiks...hih...