Tänään kolahti...Tuli kirje sairaalasta! Mie järkytyin, panikoiduin, ahistuin, ihastuin, innostuin..koin kaiken!
Tammi-helmikuussa olis sitte hoidot! Apua! Mie luulin, että se mennee huhti-toukokuule ja nyt sonki nuin äkkiä!
Molen itkeny ilosta ja surusta ja shokista! Mie en ollu varautunu tähän vielä ja silti olen.
Nyt lyö pää tyhjää. Mie en oikein tiä miten suhtautua tähän...
Ja nyt mie vain itken täälä, enkä ilosta...Miten mie jaksan, miten met jaksama tämän ja sen jos käy huonosti...
VastaaPoistaKyllä siitä selviää, välillä paremmin ja välillä huonommin, mutta kuitenkin. On hyvä että pääsette hoitoihin ja saatte paremman mahdollisuuden.
VastaaPoistaMieti ja maistele rauhassa. Tuota ajankohtaa on varmasti mahdollista siirtää, jos se tuntuu liian pikaiselta. Niin meilläkin on tehty.
Sama reaktio oli mulla ennen ekaa hormonilääkitystä. Sen koettua ei asia tuntunut enää kummalliselta, kunnes tuli aika ekaan inssiin. Tiputus oli kova, kun raskautumista ei tapahtunut ja toisen inssi jälkeen olo oli jo turta. IVFään mennessä päätin olla odottamatta mitään ja siltikin epäonnistuminen siinä musersi muutamaksi viikoksi kokonaan. Oli tauon aika. Toisen IVFn lääkityshoidon aloittaminen pelotti. Luomuna tullut plussa, kolmen kuukauden raskaus ja keskenmeno ovat nyt opettaneet uusia asioita enkä enää tiedä, voinko niitä korkeammalta tippua.
Ja siltikin, viikon jälkeen inseminaatiosta, juuri nyt, pelkään kuollakseni tulevaa pettymystä. Kaikesta koetusta huolimatta. Epäonnistuneen raskauden jälkeen tämä touhu tuntuu entistäkin rankemmalta ja vaikeammalta.
Tätälapsettomuuden polku on. Odottamista, toivomista ja pettymistä. Siltikin se kannattaa yrittää kahlata läpi. Itse haluan ainakin yrittää kaikkeni ennen kuin totean asian lopulliseksi. Se paras palkinto on kaiken tämän väärti.
Halauksia ja voimia, ihan hirmuisesti! Jutelkaa yhdessä asioista, se helpottaa. Ja jos voit jutella siellä klinikalla ja puhua noista ajatuksista kunnolla sielläkin, olosi varmasti rauhoittuu.
Olen hengessä mukana.
Tunteiden myrskyä tämä ensimmäistenkin hoitojen odottaminen on, joten voin vain kuvitella, miltä teistä nyt tuntuu. Uskon kuitenkin, että te jaksatte uudenkin kierroksen läpikäydä, koska niinkuin Poplar sanoi, se paras palkinto on kaiken sen väärti. Tietysti kaikki siinä aikataulussa, mikä teistä tuntuu soveliaalta. Täällä taustalla ollaan hengessä mukana. *halaa lujasti*
VastaaPoistaVoi kiitos teile.
VastaaPoistaMie en ole kyenny vastaamaan mitään, vaikka kyllä teän tekstit luinki ja julkasin. Hyvää tekstiä molemmilta ja asiaa ja samoja ajatuksia sisältäviä..omia ja teän...
Poplarille iso hali, solet kokenu tosi kovia!
Ja niin on EmmyAuroraki!
Välistä tämä on niin väärin...
*halaus*
VastaaPoista