Väsynyt

Molen väsynyt. Tosi rankka viikko takana. Työt painaa, harrastukset vie ja kirje...
Ajatukset pyöriny tuon kirjeen ympärillä ja sen tuomien tunteiden parissa.

Soitin miehelle kirjeestä, hän on hirvimetsällä ja tullee vasta sunnuntaina tai jotain kotia. Hän oli iloinen, että näinki nopeaa päästään taas tositoimiin...kerroin kyllä eilen sitte ko taas soiteltiin omista tuntemuksista. Ymmärsi kyllä ja kuulosti huolestuneelta ko olen ollu muutenki vähän maassa ja syyskaamosmasennuksen kourissa. Toivoo tietty, että en aivan mene rikki ja jaksasin hänen kanssaan nämät hoidot. Ja jaksanhan mie. Ei ole semmonen olo, että aikataulua häätys lykätä, siihen häätyy vain suhtautua ja sopeutua. Mie pelkään, että jos alama lykkäämään aikaa se saattaa mennä vaikka kuinka kauas, meistä riippumattomista syistä ja toisaalta omista peloista johtuen...Met kuitenki haluama käyttää nämät mahollisuuet!

Tässä häätyy yrittää mennä päivä kerrallaan eteenpäin. Kirkasvalolampun kanssa, piikkimattoillen, laulaen, Tradiota kuunnellen. Itku onneksi auttaa ja nauruaki aina välistä löytyy.