Mie olen kummi! =) Neljälle ihanalle lapselle! Ja mie rakastan heitä kaikkia! Niin paljon!
Mie ajattelen heitä paljon, lähetän pieniä ajatuksia joskus päivittäin, joskus harvemmin, mutta aina ovat sydämessä mukana. Lahjoin en muista niin paljoa...en välttämättä edes joka juhlapäivä...ja olen monesti miettinyt, että olenko ihan tosi huono kummi, kun en niin tee?! Ymmärrän sen, että joka kerta ko näkee ei tartte olla mitään lahjaa, mutta pitäisikö lapset opettaa siihen, että aina juhlina kummitäti laittaa jotain mahtavaa lahjaa?!
Mie en itse näe sitä niin. Mie en ole mielestäni huono kummi, vaikka en lahjoin kummilapsiani peitäkkään. Mie en jotenki tykkää siitä, että pitää "pakosta" muistaa. Mie tykkään muistaa halusta. En tiä osaanko nyt selittää mitä meinaan...Sitte molen miettiny, että eivät nämä nuorimmaiset vielä kyllä ees käsitä sitä keltä lahjoja saavat...
Vaikka mie arvostan kovasti sitä, että minua on pyydetty kummiksi näille erityisille, enää ei ole oikein jaksuja ottaa/saada uusia. Miehellä on 6 kummilasta, kun hänellä on 2 aikaisempaa, aikaa ennen minua, heh. Hänelle 2 viimeisintä olivat jo mietinnässä, mutta minun halukkuuteni sulatti hänet. Nyt on kuitenkin sellainen olo, että kyllä se taisi olla nyt tässä.
Tuntuu, että ei minusta ole enää palaa jaettavaksi. Olen miettiny, että ei multa enää riitä rakkautta... Ja sitten se, että mie en taida enää jaksaa sitä tuskaa... Sitä, että lapsi on "minun" muttei kuitenkaan....
Mie haluan pystyä olemaan onnellinen näistä ihanaisista ja en miettiä sitä, että meille ei ehkä koskaan pikkuista tule!
Mistä päähäni pälkähti nämä ajatukset? Tänään näin yhden ihanan! Ja kesken höpsötysleikkien halien kuului "mulla on ollu ikävä sinua", kummitätillä tuli ihan tippa linssiin. =)
Ei kummius tarkoita sitä että on ostoautomaatti sitten. Kyllä se tulee muusta, juuri välittämisestä. Toki lapset tykkää lahjoista, mutta kyllä he yhdessä vietettyä aikaakin osaavat arvostaa, joskus jopa enemmän kuin sitä tavaraa.
VastaaPoistaPaljon kummilapsia teillä, se tavallaan osoittaa kuinka suuresti arvostetaan, kun kummiksi on pyydetty. Ei kukaan ketä tahansa halua lapselleen kummiksi.
Ei sitä varmasti jaksakaan aivan suunnattomia määriä kummilapsia, koska jokainen kummilapsi vaatii oman osansa kummin sydämestä. Vaikka olisi kuinka suuri sydän niin rajaton se ei ole kenelläkään.
Meidän kummilapsikiintiö on täynnä, mutta ihmiset ne vaan jaksaa kysellä. En ole kahteen vuoteen ollut kiinnostunut kenenkään vauvoista enkä voi ymmärtää, että ihmiset meitä kysyvät vaikka tietävät tilanteemme: sekä lapsettomuuden että kummilasten määrän. Kai ne ajattelee, että kaks lapsetonta raukkaa, jospa niiltä liikenis aikaa ja rahaa kummiuteen... No okei, vähän itsesäälinen kommentti. Kummius on kunnia, kai, mutta rajansa kaikella.
VastaaPoistaKuulostaa tutulta. Kuinka sitä toivookaan että vielä joskus se halaus ja "mä tykkään susta tosi paljon" tulisi ihan omalta lapselta...
VastaaPoistaNiinhän sitä toivois, että joskus se olis ihan oma ihanuus joka halis...ehkä joskus...
VastaaPoistaNyt mie yritän olla onnellinen kaikista näistä muista ihanuuksista keitä on ympärillä..pakko, mie sekoan muuten. Tietysti tulee hetkiä kun sattuu niin kovasti ja ei pysty, mutta kyllä se siitä ajan kanssa taas hälvenee ja voi elää hyvällä mielellä.
Mie olen kans sitä mieltä, että kummeus on kunnia-asia. Mutta yritän vetää sen omalla tavallani kunniakkaasti! =) Ja kyllä siihen vissiin ollaan oltu ainaki vielä tyytyväisiä, hih.
Kyllä tässä lapsettomanelämässä on paljon kestämistä, monelta kantilta! Voimia meille!
*HaliRutistus*
Miulle tuli tippa linssiin siun juttua lukiessa! Ja oma murteenikin nousi näköjään pintaan, hih!
VastaaPoistaOma murre ei ole yhtään paha juttu! =)
VastaaPoista