Tunteet

Minun tunteet heittelee laidasta laitaan.

Just nyt kyyneleet valuvat Sydänjään ja Annan surun ja epätietoisuuden vuoksi. Se on niin väärin! Niin ei saa tapahtua. Mie olen lähettäny enkeleitä heitä kantamaan.

Mie olen muutenki tosi tunteellisena. Olen vähän kipeänä niin kaikki tuntuu paljon isommalta ja musertavammalta. Ikävä on kova. Mulla on ikävä yhteistä kotia, yhteistä elämää, yhteisiä unelmia ja toiveita, ikävä sitä kaikkea ihanaa, läheisyyttä, suukkoja, halauksia jopa erimielisyyksiä. Mie kaipaan kosketusta, sitä miten tuntee toisen lähellä ja saa siitä omalle itselle piirteet. Tuntee itsensä kokonaiseksi, ehyeksi.

Kävin eilen saunassa ja tein jo rutiiniksi muodostuneen kuivakuorinnan. Ystäväni puhui kosketuksen tärkeydestä ja olen kyllä huomannut sen. Mie tarvin kosketusta, siksi kosken itseäni karheilla hanskoilla löylyn lämmössä ja annan sitten virtaavan veden lempeästi ja pehmeästi puhdistaa kehoni ja samalla kai sieluni.
Ainoa ongelma on se, että en halua kuluttaa ylettömästi vettä, koska siitä tulee huono omatunto. Nyt on siis mietinnässä muita keinoja tuntea.

Villasukat lämmittävät joka päivä. Mulla on monet ja niitä käytetään eri aikoina. Yöksi on omat, ulkokenkiin omat, kylästelyyn omat ja kotoiluun omat. Ja muutamat varasukat löytyy myös..niitä häätys vain vähän parsia.
Vaatteista on tullut jonkinlainen turva. En verhoa itseäni säkkimäisiin tekeleisiin, vaan pikemminki aika ihonmyötäisiin. Neki varmaan omalla tavallaan pitävät kehon kokonaisena..ettei se pääse haihtumaan ja sulautumaan ympäröivään maailmaan.

Mie olen. Mie en ole katoamassa. Vaikka välistä siltä tuntuuki.

Sitten kun tunnen toisin, tunnen täysillä. Jokainen kosketus menee syvälle ihon alle, saan siitä energiaa ja voimaa jaksaa. Kun saan nauraa tärkeiden ihmisten kanssa, imen positiivisuutta ja huomaan sitä myös minussa jo olevan. Ilo pulppuaa minusta kun on sen hetki ja kai sen hetki on koko ajan lisääntymässä. Tai ainaki toive ilosta ja onnesta. Siitä, että ehkä joskus se on minussa koko ajan, niin kuin oli joskus ennen, ennen kaikkea musertavaa.

Mie selviän. Mie opin tuntemaan itseni ja elämään itseni kanssa yksin ja sitten voin elää jonkun toisen kanssa yhdessä. Kun on oikea aika.