keskiviikko 14. elokuuta 2013

Ihme

Pieni ihme syntyi tammikuussa. 
Rakkaus kasvoi raskauden aikana ja syntymän jälkeen. En kuitenkaan kokenut mitään suuria tunteita heti kun sain kaverin syliini. Pikemminki olin vähän pöllähtänyt ja vain tyytyväinen, että synnytys oli ohi. 
Suojeluvaisto tuli kuitenkin heti ja tiesin, että huolehtisin tästä tyypistä nyt ja aina. Ehkä seki on rakkautta, juuri sitä oikeaaki. 
Nyt rakkaus vain kasvaa ja kasvaa! Mie olen ihan myyty. Vaikka kuinka väsyttäs, itkettäs, masentas, mitä vain, niin pieni hymy pojalta ja äidin mieli on taas parempi. Sydän sulaa. 

Lapsettomuus on jotenki vielä minussa. Ei tietysti niin kipeänä ko ennen lasta ja sen mahdollisuutta, mutta jälki on jäänyt ja se pysyy. En kuitenkaan koe, että minun täytyisi nyt kestää kaikki väsymättä ja valittamatta, onneksi. Seki vaara olis ollu. Onneksi mieheni on niin järkevä, että on saanu piettyä minut maan pinnalla, ainaki tuossa asiassa, hih. 

Muuten olen kyllä hurahtanut, kestovaipat, kantoliinat, vvv-viestintä, sormiruokailu, pitkä imetys (alku haastava, imetysdieetti), ehkä hiukan valtavirtaa vastaan kulkeminen tietyissä asioissa...Silti ihan "normiäiti" ja perhe täällä ollaan. Hiukan väsyneitä yöheräilyistä, mutta onnellisia, niin onnellisia. 

Mie suljen tämän blogin kirjottelun osalta. Jää tietysti tänne luettavaksi ja kommenttiakin saa laittaa, julkaisen net kyllä jos ovat hyviä. Minun elo ei ole enää tätä kirjoittamista, on niin paljon kaikkea mitä haluais kirjoittaa ja aikaa ei ole ja ei ehkä enää tarvettakaan. Niin ja keskustelufoorumi on nykyään kuvioissa, mikä, se jääköön teile mietintään. ;) 

Nyt pieni herää...mie menen antaan monta suukkoa ja lähen käyttään häntä pissillä. 

LämpöisiäSyysTuulia ja KynttilänValoa!
Halauksin
Anu

3 kommenttia:

  1. Voi miten ihana kuulla! Paljon Onnea! Ja hyvää jatkoa <3

    VastaaPoista
  2. Todellakin ihme, ihmeitä kaikki lapset. Onnea! Pienet pojat on ihan parhaita :)

    VastaaPoista