Minun henkireikä!
Musiikkiin mie voin paeta, siitä mie saan tukea, mie voin raivota sen kans, iloita ja surra, siis ihan kaikkea! Joillekki parasta on liikunta, maalaaminen jne..mulle se on musiikki.
Mie laulan, osaan laulaa ja aika hyvinki, sitte mie tykkään tanssia, mitään soitinta en osaa soittaa niin hyvin, että sen tässä mainittisin.
Laulamisessa on se "huono puoli", että jos molen tosi surullinen niin siitä ei tule mitään. Se mennee itkuksi..silloin on parempi kuunnella musiikkia ja vaikka tanssia sen mukana. Raivoamiseen vain kunnon hevit täysile ja huutoa ja pomppimista! Iloisena on ihana laulaa ja antaa tulla sydämensä kyllyydestä sitä tunnetta itsestä!
Mutta parasta musiikkia on joskus hiljaisuus. Se tunne ko ei kuule mitään ja silti kuulee kaiken. Se voi olla joskus liian ahistavaa, mutta joskus mie pakotan itteni siihen..siedätän itteäni kestämään kaikkea ikävää, koska kaikki ei tosiaankaan ole aina mukavaa ja iloista. Mutta silloin kun on hyvä olla ja kuuntelee hiljaisuutta saa vielä enemmän voimaa ja hyvää mieltä.
Tänään ei ole hiljaisuuden aika...vaan biisejä kehiin ja tunteiden purkua laulaen, huutaen ja hyppien.
Toivottavasti Sieki löydät tälle päivälle keinon tuntea!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti