Hajatuksia

Aika ihana huomata, että minua on kaivattu! Kiitos! =)

Mie olen pitäny vähän pakosta ja vapaaehtosestikki lommaa blogista. Alko oikeasti voimat oleen niin hukassa tuossa alkukuusta ja sitte tuli erinäisiä uutisia, niin jalat menit alta.

Vauvauutisia tietty...mutta niistä on selvitty ja onnellinen olen kaikkien puolesta! =) Tärkeysystävällekki tulee vauva! ♥

Siitä omasta lomasta ei tullu tietekkään mitään! Mie olen paiskinu töitä koko ajan.
Sitte mie olen vähän myös jännänny työhommit kansen ja...mie sain vakityöpaikan! =)

Koko kuukausi on myös mennyt raskaan, mutta niin ihanan harrastuksen parissa! Ensi-ilta tuli ja meni loistavasti ja kaikki muutki esitykset on menny tosi hyvin! Pari vetoa on ollu aivan loistavia, ettei itku ole ollu itteläkkään kaukana...katsomossa on kyllä oltu tippa linssissä. =) Nyt pieni tauko ja sitte syyskuussa viimiset esitykset.

Kuukautisia ei ole kuulunu, se on ahistanu ihan kympillä! Mutta päätin, että en soita sairaalaan aikaa. Mie en haluais mitään hormoneja niitten alkamiseen. Ja jotenki tuntu, että ei ole ollu aikaakaan lähteä sinne ja ko työt alkaa niin ei olis oikein aikaa siellä rampata.
Mutta vasta ko kävin vessassa niin hiukan punersi...nyt yritän ottaa rennosti ja toivon, että alkavat. Ehkä kroppa on tienny, että häätyy antaa tämä kuukausi painaa täysiä, ja lievien stressitekijöiden lauettua antaa ittellensä aikaa toimia. Saa nähä jäämme odottamaan...

Oyssissa oltiin tosi ymmärtäväisiä ja palvelu pelasi. Käskivät tosiaanki soittaa tuohon lähisairaalaan aikaa, että saavat kattoa mikä menkoissa maksaa. Mutta sitte mie en saanu aikaseksi tehä sitä ja lopulta mie tajusin, että ei tässä oikein ole ees aikaa! Ja päätin, että en soitakkaan vaan annan vielä kropalle aikaa. Jos/kun net nyt alkavat niin olen heti yhteydessä Oyssiin ja katotaan heti uusi aikataulu hoidoille.

Vähän on semmoinen olo, että haluanko alkaa hoitoja nyt...mulla alkaa uus haasteellinen työ ja haluttas panostaa myös siihen. Poissaolot vähän hirvittää..Mutta silti haluan. Ja tiän, että mies haluaa. Ehkä mulla on taustalla myös se, että tämä on meän viiminen mahollisuus...vaatii rohkeutta ottaa se askel...

Se alko myös syksyksi...haikeutta ilmassa senki vuoksi...uudet tuulet puhaltavat elämässä...Voisko tämä ollu ihanien muutosten ruska?