Ihme

Pieni ihme syntyi tammikuussa. 

Rakkaus kasvoi raskauden aikana ja syntymän jälkeen. En kuitenkaan kokenut mitään suuria tunteita heti kun sain kaverin syliini. Pikemminki olin vähän pöllähtänyt ja vain tyytyväinen, että synnytys oli ohi. 

Suojeluvaisto tuli kuitenkin heti ja tiesin, että huolehtisin tästä tyypistä nyt ja aina. Ehkä seki on rakkautta, juuri sitä oikeaaki. 

Nyt rakkaus vain kasvaa ja kasvaa! Mie olen ihan myyty. Vaikka kuinka väsyttäs, itkettäs, masentas, mitä vain, niin pieni hymy pojalta ja äidin mieli on taas parempi. Sydän sulaa. 

Lapsettomuus on jotenki vielä minussa. Ei tietysti niin kipeänä ko ennen lasta ja sen mahdollisuutta, mutta jälki on jäänyt ja se pysyy. En kuitenkaan koe, että minun täytyisi nyt kestää kaikki väsymättä ja valittamatta, onneksi. Seki vaara olis ollu. Onneksi mieheni on niin järkevä, että on saanu piettyä minut maan pinnalla, ainaki tuossa asiassa, hih. 

Muuten olen kyllä hurahtanut, kestovaipat, kantoliinat, vvv-viestintä, sormiruokailu, pitkä imetys (alku haastava, imetysdieetti), ehkä hiukan valtavirtaa vastaan kulkeminen tietyissä asioissa...Silti ihan "normiäiti" ja perhe täällä ollaan. Hiukan väsyneitä yöheräilyistä, mutta onnellisia, niin onnellisia. 

Mie suljen tämän blogin kirjottelun osalta. Jää tietysti tänne luettavaksi ja kommenttiakin saa laittaa, julkaisen net kyllä jos ovat hyviä. Minun elo ei ole enää tätä kirjoittamista, on niin paljon kaikkea mitä haluais kirjoittaa ja aikaa ei ole ja ei ehkä enää tarvettakaan. Niin ja keskustelufoorumi on nykyään kuvioissa, mikä, se jääköön teile mietintään. ;) 

Nyt pieni herää...mie menen antaan monta suukkoa ja lähen käyttään häntä pissillä. 

LämpöisiäSyysTuulia ja KynttilänValoa!

Halauksin

Anu

Hän

Hän tuli minun elämään, otti sen omaksi ja mie otin hänet ja hänen elämän.

Mie olen naimisissa.
Mie olen raskaana.
Mie olen onnellinen.
Mie olen yllättynyt.
Mie olen rauhallinen.
Mie olen sekaisin.
Mie olen turvassa.
Mie olen lähellä.
Mie olen kaukana.
Mie olen nyt ja tässä.

Mie olen rakastunu häneen, pieneen ihmeeseen sisälläni ja itseeni. =)

KynttiläValoAjatuksia

Puroja

Joskus mie mietin, että mikä minua vaivaa...Miksi aina pitää olla joku kriisi? Kehittelenkö mie niitä, että saisin huomiota? Miksen mie voi olla tyytyväinen siihen mitä on?

Silti tiän, että ihmisen elämä on eloa kriisistä kriisiin. Vai onko se?

Jokainen kokee asiat eritavoin. Mie olen aina ollu sellainen ihminen joka kokee asiat kokonaisvaltaisesti. Sitten tuli vaihe, että suljin liiallisen kokemisen pois, en jaksanu sitä, että mieleni myllersi koko ajan, tunsin asioita koko ajan, että ne olivat koko ajan iholla. Sekään ei kuitenkaan sopinut minulle, ahistuin ko en tienny mitä tunnen ja miksi.
Jossain vaiheessa halusin vain nukkua ja herätä kun kaikki on normaalisti ja hyvin. Oli aika karua huomata, kun se ei ollutkaan vaihtoehto. Pitikin elää! Tuntea ja kokea.

Olen kantanu toisenkin ihmisen asioita sisälläni ja harteillani, en uskaltanu antaa niitä hänen itsensä kannettavaksi. Tyhmää minulta ja epäreilua häntä kohtaan. Koska kun en enää jaksanut, kaikki tuli hälle yllätyksenä ja suru ja epätoivo oli lähes ylitsepääsemätön. Nythän asiasta on jo yli vuosi ja elämä on mennyt eteenpäin ja hän on vahva, samoinko minä.

Muutosten virta muuttui kuitenkin silloin koskeksi, se oli alkanu pieninä puroina, huomaamattomina ja välistä kun puroja yhdistyi huomasin jotain. Sitten se muuttui taas normaaliksi, vähän isommaksi puroksi, kunnes tuli jokia ja ne päättivät virrata eteenpäin siitä mistä piti. Eivät halunneet tulla padotuiksi ja muuttua järveksi.

Nyt koski on jälleen voimissaan. Kuohuu ja pauhaa. Muutos jatkuu. Mie kasvan ja opin jälleen uutta itsestäni.
Nyt mie lepään ja yritän saada ajatukseni jonkulaiseen järjestykseen, sitte on helpompi taas jatkaa.

Onneksi mulla on nyt meri mihin laskea.

Muistelua

Tulin pitkästä aikaa käymään blogissa ja ajauduin katsomaan muidenki kirjotuksia...bongasin Poplarilta tämmöisen viime vuoden summauksen ja kerranki tuli semmoinen olo, että taidanpa ittekki muistella viime vuotta.
Nyt on sellainen olo, että vois vaikka alkaa taas kirjoittelemaan. En tiä eksyykö kukaan enää tänne lukemaan, mutta omaksi iloksi vois naputella jotain juttua.



Vuosi 2011, mihin se meni?

1. Mitä sellaista teit v. 2011, mitä et ollut tehnyt aiemmin?
Otin virkavapaata ja lähdin tyhjän päälle työrintamalla ja ihan uudelle seudulle.

2. Piditkö uudenvuodenlupaukset ja aiotko tehdä uusia ensi vuodelle?
Mie en tehny minkäänlaisia lupauksia vuodeksi 2011, enkä tehny tälle 2012 vuodellekkaan.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi v. 2011?
Synnytti! Kaksi tärkeää ystävää! <3

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Tämä on aika kauheaa ko ei muista! Mutta ei kukaan niin läheinen, että olisin täysin murtunut. Kuolema kyllä liikkui lähellä ja toi asiat itselle ja monelle lähipiirin ihmiselle näkyville ja mietintään. Elämä on niin hauras...

5. Missä maissa kävit?
Kyllähän se tais olla tuo rajanaapuri tuossa lännessä missä tuli pyörähettyä aikasta monta kertaa, hih.
Ja sitte...Prahassa ihanan ystävän kanssa tuli käytyä aloittamassa kesä! (siis Tsekissä, heh) Muuten meni kyllä ihan kotimaan matkailuksi ja niissäki oli jo ihmettelemistä ko aivan uusilla paikkakunnilla huomasin olevani ko kotonani.

6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2012, jota et saanut tai kokenut vuonna 2011?
Jaa-a...Mie vähän luulen, että vuosi 2012 on aika ihana ja varmasti saan kokea kaikkea uutta ja kaunista. =)

7. Mitkä päivämäärät vuodelta 2011 jäävät mieleen ja miksi?
Rakas tuli minun elämään huhtikuussa!
24/7
Mie muutin pois "kotoa" elo-syyskuussa.

8. Mikä on vuoden suurin saavutuksesi?
Se, että uskalsin ottaa suuren askeleen kohti tuntematonta tulevaisuutta!

9. Entä suurin epäonnistuminen?
Jotain pikku juttuja työelämästä kyllä tulee mieleen, muttei sen kummempaa.

10. Kärsitkö sairauksista/loukkaantumisista?
Hetkonen...Perusflunssia taisin potea ja muutaman kuumeilun.

11. Mikä oli vuoden paras ostoksesi?
Limingan kylältä kirpputorilta nahkainen käsilaukku 1euro!
Rovaniemen Revontulikeskuksen Andiamosta? punaiset "maiharit" hiukkasen enemmän, heh.
Meidän huoneen (makkari) tapetit, maali ja paneeli. <3
Moottoripyörävarusteet!

12. Kenen käytös/toiminta ansaitsee kehuja?
Mulle tärkeiden ihmisten käytös siinä tilanteessa ko kerroin, että nyt mie olen oikeasti rakastunut ja löytänyt ihanan ihmisen rinnalleni ja muutan viimein omaan kotiin ja pääsen turvalliseen syliin. Kiitos niin paljon siitä kaikesta tuesta!

13.Kenen käyttäytyminen teki sinut masentuneeksi/ikäväksi?
Ex-anopin. Mutta se on selvitetty ja elämä jatkuu.

14. Mihin suurin osa rahoistasi meni?
Elämiseen!
Siihen ko syksyllä muutin ja en alkanu heti töihin.

15. Mistä olit tosi innoissasi?
Vähän lällyä...Rakkaasta! ;)
Ystävien onnesta ja heidän tekemistään ratkaisuista!

16. Mikä laulu tulee muistuttamaan vuodesta 2011?
Johanna Kurkelan Rakkauslaulu

17. Verrattuna tähän aikaan vuosi sitten, oletko nyt
onnellisempi tai surullisempi? Onnellisempi, mutta eri tavalla. Viime vuonna olin onnellinen siitä ko osasin olla yksin ja uskalsin.
lihavampi/laihempi? Laihempi ja myös parempi kuntoisempi ja terveempi.
rikkaampi/köyhempi? Kaikin puolin rikkaampi. Vaikka ei tässä tosiaankaan missään rahoissa kieritä, heh.

18. Mitä toivot, että olisit tehnyt enemmän vuonna 2011?
Tämä on kyllä vähän hankala kysymys siinä suhteessa, että mie tein niin paljon viime vuonna. Älyttömästi uusia asioita, tärkeitä päätöksiä, kuuntelin itteäni, kuuntelin toisia, opettelin olemaan vajavainen ja antamaan ittelleni anteeksi.

19. Entä vähemmän?
Minusta tuntuu, että huhtikuun jälkeinen aika tasaa alkuvuoden systeemejä ja toisin päin, hih!

20. Miten vietät/vietit joulun?
Oltiin minun mummolassa Rakkaan kans ja mukana sukua. Ihana lämmin joulu, kaunis.

21. Rakastuitko vuonna 2011?
Kyllä! Erittäin voimakkaasti ja syvästi, aivan pelottavasti.

22. Montako yhden illan juttua sinulla oli vuonna 2011?
No...tuo yks ja siitä tuliki sitte monen yön juttu, heh.

23. Mikä oli lempi-tv-ohjelmasi?
Semmoista ei ollu ko mulla ei ollu vanhassa kodissa ollenkaan telkkaria ja täällä uudessa kodissa ei sitä tule pahemmin kateltua. Uutiset ja sää, joskus vain sää, ko uutiset ahistaa.

24. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut vuosi sitten?
Mie en vihhaa kettään. Vihainen voi olla, jonku aikaa ja sitte asiat on selvitettävä sen ihmisen/asian kans ja ennenkaikkea ittensä kans. Kaiken kanssa voi oppia elämään, seki on vain hyväksyttävä.

25. Paras lukemasi kirja vuonna 2011?
Enpä lukenu kovin montaa uutta kirjaa. Potterit luin loppuvuodesta ja tämän vuoden alusta uuesti.
Marjoja&Maskaraa ja Punainen morsian, tekivät vaikutuksen.

26. Vuoden paras musiikkilöytösi?
Brian Setzer.

27. Mitä halusit ja sait?
Löytää itteni. =)

28. Mitä halusit, mutta et saanut?
Saat sen mistä luovut. Niin tähän nyt täytyy vain vastata.

29. Suosikkielokuvasi vuonna 2011?
Tuotatuota..Mie katoin niin paljon leffoja viime vuonna, että en mie ossaa sanoa. Välistä pystyi katsomaan kunnon ajattelemaan laittavaa draamaa yms. ja välistä tartti vain romanttista hömppää tai kunnon action pläjäystä.

30. Mitä teit synttäripäivänäsi ja paljonko täytit?
Rakas vei minut Ravintola Hellaan syömään ja ennen sitä käytiin teatterissa katsomassa Viiru ja Pesonen, hih. Niin ja 31 tuli täyteen.

31. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodesta 2011 paremman?
Ei mikään. Vuosi meni just niinko pitiki.

32. Kuinka kuvailisit vuoden 2011 omaa "muotiasi"?
Lököhousut, pitkä huppari, huivi, hattu. =)

33. Mitkä asiat pitivät sinut järjissäsi?
Ystävät, perhe, rakkaus, halaus, nauru, itku, puhuminen, kosketus.

34. Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten?
Äää, en mie ossaa sanoa, ko en mie kauheasti perusta nuista julkisuuden henkilöistä.

35. Mikä poliittinen tapahtuma herätti eniten tunteita?
Olikos tämä taloudellinen kriisi maailmassa poliittinen tapahtuma. Se sai minut ärsyyntymään, ko kaikki on vain niin raha ja raha!

36. Ketä kaipasit?
Kevään ja kesän Rakasta ko asuttiin eri paikkakunnilla. Syksystä eteenpäin olen kaivannut ystäviäni ja vanhempiani.

37. Kuka oli kivoin uusi tuttavuus?
Rakkaan suvusta löyty aika ihania ja kivoja tyyppejä!

38. Kerro arvokas elämänohje, jonka opit vuonna 2011?
Se sama vanha... elä tässä ja nyt! =)


Saa nähä mitä tähellistä mie tuosta nyt unohdin...anteeksi kauheasti jos oli jotain sellaista mitä olis pitäny muistaa, mutta ei vain nyt tullu mieleen.

*LumiValkoHuurteisinAjatuksin*

Syksy

Viimeksi kirjoitin keväällä..oli iloa ja onnea..
Nyt on syksy ja...iloa ja onnea löytyy yhä ja vielä enemmän! =)

Minun elämä on ollu muutoksessa koko kesän ja tein suuren päätöksen. Mie olen alkanu virkavapaalle ja muutan uudelle paikkakunnalle! Niin ja tärkeintä kaikista, rinnallani rakkaus. <3
Kevät toi eteeni miehen joka vei ja sai sydämeni ja mie hänen. Mie olen hymyilly koko kesän ja meinaan jatkaa hymyilyä pitkään!

Kaikella on aikansa ja paikkansa ja mikään ei ole merkityksetöntä. Mie en olis tässä ilman historiaani ja elettyä elämääni. Kaiken sen kivun keskellä ei ole voinu tajuta, että ehkä joskus oikeasti voi olla iloinen ja onnellinen koko ajan. Nyt sen ymmärtää. Ja ehkä jo silloin joskus...

Kauan sitten minussa
aavistus jo sinusta
Silloin tuntemattoman
tunnen nyt ja tunnustan

Sä olit vaara liian suuri kiertää
ja liian houkuttava ohittaa
En tiennyt kuinka kaikki voisikaan niin palaa, polttaa

Kaksi niin hehkuvaa ja kaunista saa kirkkaana loistaa
Kunpa auringon päivät päällämme ei päättyisi koskaan

Kauan sitten jotenkin
tuntematta aavistin
että illan harmaassa
tulet vastaan pelotta

Jos joskus pimeässä yksin seison
ja liekki sammunut jo kylmä on
en tiedä voiko sitä eloon saada kukaan toinen

Kaksi niin hehkuvaa ja kaunista saa kirkkaana loistaa
Kunpa auringon päivät päällämme ei päättyisi koskaan

En pidä kiinni, en työnnä sua pois
ja pyytämättäkin tahtoisit jäädä
Tänään ei satanutkaan vaikka taivas on ollut painava pitkään

Kaksi niin hehkuvaa ja kaunista saa kirkkaana loistaa
Kunpa auringon päivät päällämme ei päättyisi koskaan

Ihanaa syksyä kaikille! =)

Kevät

Siitä on pitkä aika ko olen viimeksi kirjottanu tänne. En vain ole saanut aikaiseksi, tunteet on hyökyneet, vyöryneet, vieneet mennessään ja hukuttaneet epätietoisuuteen, pelkoon, ikävään, sekasotkuun...Elämä on ollu tosi vaikeaa, olen tehny virheitä ja saan elää niiden kanssa nyt loppuikäni. Ja samalla olen eläny omaa elämääni!

Mutta nyt on kevät ja aurinko paistaa...ja elämä hymyilee! Mie elän pitkästä aikaa täysillä ja tunnen, uskallan luottaa, kokea ja rakastaa! Mie alan pikku hiljaa löytymään kaiken sen painavan alta, pelot alkaa hälveneen, Pimeintä on juuri ennen auringonnousua. Ja nyt aurinko on noussut!

Sä saat mun salaisen voiman
Nyt heräämään enää
En tahdo piiloon mä juosta
En aina takertua, päästän irti nyt
Aion karata

Kuuletko kun veden alla mä
Huudan ääneen sen kaiken
Ihanan, vapauttavan
Janottavan, kiperän
Pelottavan, uuden
Siinä sun äänes mua rauhoittaa

Mie en ossaa sanoa muuta. Mulla on hirveän hyvä olla. =)

Tunteet

Minun tunteet heittelee laidasta laitaan.

Just nyt kyyneleet valuvat Sydänjään ja Annan surun ja epätietoisuuden vuoksi. Se on niin väärin! Niin ei saa tapahtua. Mie olen lähettäny enkeleitä heitä kantamaan.

Mie olen muutenki tosi tunteellisena. Olen vähän kipeänä niin kaikki tuntuu paljon isommalta ja musertavammalta. Ikävä on kova. Mulla on ikävä yhteistä kotia, yhteistä elämää, yhteisiä unelmia ja toiveita, ikävä sitä kaikkea ihanaa, läheisyyttä, suukkoja, halauksia jopa erimielisyyksiä. Mie kaipaan kosketusta, sitä miten tuntee toisen lähellä ja saa siitä omalle itselle piirteet. Tuntee itsensä kokonaiseksi, ehyeksi.

Kävin eilen saunassa ja tein jo rutiiniksi muodostuneen kuivakuorinnan. Ystäväni puhui kosketuksen tärkeydestä ja olen kyllä huomannut sen. Mie tarvin kosketusta, siksi kosken itseäni karheilla hanskoilla löylyn lämmössä ja annan sitten virtaavan veden lempeästi ja pehmeästi puhdistaa kehoni ja samalla kai sieluni.
Ainoa ongelma on se, että en halua kuluttaa ylettömästi vettä, koska siitä tulee huono omatunto. Nyt on siis mietinnässä muita keinoja tuntea.

Villasukat lämmittävät joka päivä. Mulla on monet ja niitä käytetään eri aikoina. Yöksi on omat, ulkokenkiin omat, kylästelyyn omat ja kotoiluun omat. Ja muutamat varasukat löytyy myös..niitä häätys vain vähän parsia.
Vaatteista on tullut jonkinlainen turva. En verhoa itseäni säkkimäisiin tekeleisiin, vaan pikemminki aika ihonmyötäisiin. Neki varmaan omalla tavallaan pitävät kehon kokonaisena..ettei se pääse haihtumaan ja sulautumaan ympäröivään maailmaan.

Mie olen. Mie en ole katoamassa. Vaikka välistä siltä tuntuuki.

Sitten kun tunnen toisin, tunnen täysillä. Jokainen kosketus menee syvälle ihon alle, saan siitä energiaa ja voimaa jaksaa. Kun saan nauraa tärkeiden ihmisten kanssa, imen positiivisuutta ja huomaan sitä myös minussa jo olevan. Ilo pulppuaa minusta kun on sen hetki ja kai sen hetki on koko ajan lisääntymässä. Tai ainaki toive ilosta ja onnesta. Siitä, että ehkä joskus se on minussa koko ajan, niin kuin oli joskus ennen, ennen kaikkea musertavaa.

Mie selviän. Mie opin tuntemaan itseni ja elämään itseni kanssa yksin ja sitten voin elää jonkun toisen kanssa yhdessä. Kun on oikea aika.