Syyskesä

Yöllä on jo pimeää! Hurjaa! Sateet ei ole ennää niin lämpimiä ja päivät ei samhaanlaissiin lämpiä kylmien öitten jälkheen. Syksy koputtellee oven takana...
Mustikat kuiskivat tuolta metsästä, en ole saanu lähettyä niitä katsomaan. Sienet haukottelevat kätköistä paljastuen, niitäki vois käydä kurkkimassa.
Kyllä vuodenajat on ihana juttu! =) Molen oppinu tykkäämään niistä jokaisesta, ja olen siitä iloinen!

Kalenteri on alkanu täyttyyn kaikenlaisesta toiminnasta ja omat voimavarat häätyy taas kartottaa ja oikeasti tutkia mihin kaikkeen on pystyväinen...

Jos asiat olis menny niinkö mie aattelin, niin molisin vissiin jo loppusuoralla raskaudessa, tai ehkä aamupahoinvoinnit syrjäyttäymässä...mutta eihän se menny niin...lapsettomuus voitti ja minun syksy on taas samanlainen ko ennenki. Mie seuraan koulujen alkua, eskarilaisten intoa ja vanhempien ylpeyttä ja haikeutta. Saankohan mie koskaan kokea sitä? Nyt sattuu ajatus siitä, että en...Onneksi itku puhdistaa...

Mutta ei auta jäädä tuleen makaamaan! Molen päättäny selvitä ja siis selviän! Kerta! Taistelutahto oman elämän puolesta on kova! Tuli mitä tuli, niin mie voitan sen ja kestän...luultavasti säryn, mutta eheydyn taas kerran ja jatkan eteenpäin ja olen kokemuksia rikkaampi. Minun elämä ei ole turha vaikka minusta ei äitiä koskaan tuliskaan! Mie olen mie! Molen tytär, sisko, kummi, toivottavasti joskus täti, serkku, ystävä, kaveri, työntekijä...ja ennenkaikkea Kullan Rakas. ♥