Minun ajatukset on sekaisin. Mie olen iloinen ja sitte surullinen. Onnellinen ja vihainen. Itkettää ja naurattaa.
Menkat alkaa varmaan kohta tai ainaki mie toivon niin. Tämän on pakko liittyä niihin. Ja ehkä myös lomaan. Tästä viikosta on tulossa mielen kannalta mielenkiintonen...höh...
Pyörii vaikka mitä päässä. Ikäviä asioita joistaki ihmisistä ja sitte onnellisuuspuuskia tärkeistä tyypeistä. Työasiat stressaa vaikka olen lomala!
Nyt on kesä ja mulla on loma josta mie saan palkkaa! Hyvä juttu hei!
Ihana musaprojekti on meneillään ja se tuo iloa kesään ja syksyyn.
Siihen olen aikalaila ajatukseni suunnannu ja ehkä vähän liikaaki...henkilökemioita aatellen...oma käyttäytyminen erästä tyyppiä kohtaan ahistaa ja mie hääjyn ottaa sen hänen kans puheeksi. Huomasin tänään ko asiaa mietin, että olen jotenki häneen nyt purkanu suruani hoitojen keskeytymisestä! Oli aika iso välähdys ja mielen avaava huomio!
Minua ei vain kauheasti haluta puhua tästä hoitokerrasta. Epäonnistuminen ennenkö homma ees pääsi kunnolla käyntiin!!! Hitto!
Tahtos vain unohtaa kaiken! Olla ja elää ja olla onnellinen! Ei tätä surua ja paskaa koko ajan!
Tosi luuseri olo...ja väsyttää koko ajan, mutta ei saa nukuttua kunnolla. Eikä jaksas oikein käyä pesulla...mie tunnistan nämä merkit...
Halauksia täältä! Kuvailemasi vuoristorata kuulostaa kovin tutulta... Miten paljon ajatuksia, tunteita, ajatusmyrskyjä, itkun pillahduksia ja naurun rehotuksia voi yhteenkin päivään mahtua!
VastaaPoistaKoita olla niistä onnellinen ja jaksaa etsiä asioista se toinen puoli. Jos ei olisi tosi kurjaa, ei olisi sitä huippuihanaakaan. Tasapaksu, yllätyksetön, rutiininomainen elämä on kuolemaksi. Se vasta onkin.
Jos hälytyskellosi soivat, ajattele se positiivisesti. Olet oppinut aiemmista jotain ja osaat jo tunnistaa asioita aiemmassa vaiheessa. Se on arvokasta!
Minulla auttaa tuossa tilassa se, että istahdan alas ja listaan alas asioita, joista pidän. Pieniä, suuria, tyhmiä ja fiksuja. Ja sitten mietin, miten joka päivä toteutan niistä viisi. Listaan ja vaadin sen itseltäni joka päivä, väkisinkin, vaikka tuntuu että maailma kaatuu. Hetken päästä niitä alkaa jo odottamaan, kohta kivan tekemisen alle hiipuu paha mieli muusta ja niitä kurjia asioita jaksaa taas työstää mielessään, kun on positiivisemmalla tuulella.
Mielen kanssa pärjääminen, sitä vastaan taisteleminen, vaatii voimia ja sisukkuutta. Sinä olet voimakas ja sisukas nainen! Kaiken kokemasi jälkeen lapsettomuuden taipaleella, selviät kyllä tästäkin. Ehkä nyt on taas aika oppia uusi juttu, hoksata aiemmin hoksaamattomia. Kuten kirjoitit, niin olet jo tuon yhden asian osalta tehnytkin.
Voimia, olet mielessä :)
Voimia ja lämpöisiä ajatuksia sinne pohjoiseen!
VastaaPoista*hali*