Ihme

Pieni ihme syntyi tammikuussa. 

Rakkaus kasvoi raskauden aikana ja syntymän jälkeen. En kuitenkaan kokenut mitään suuria tunteita heti kun sain kaverin syliini. Pikemminki olin vähän pöllähtänyt ja vain tyytyväinen, että synnytys oli ohi. 

Suojeluvaisto tuli kuitenkin heti ja tiesin, että huolehtisin tästä tyypistä nyt ja aina. Ehkä seki on rakkautta, juuri sitä oikeaaki. 

Nyt rakkaus vain kasvaa ja kasvaa! Mie olen ihan myyty. Vaikka kuinka väsyttäs, itkettäs, masentas, mitä vain, niin pieni hymy pojalta ja äidin mieli on taas parempi. Sydän sulaa. 

Lapsettomuus on jotenki vielä minussa. Ei tietysti niin kipeänä ko ennen lasta ja sen mahdollisuutta, mutta jälki on jäänyt ja se pysyy. En kuitenkaan koe, että minun täytyisi nyt kestää kaikki väsymättä ja valittamatta, onneksi. Seki vaara olis ollu. Onneksi mieheni on niin järkevä, että on saanu piettyä minut maan pinnalla, ainaki tuossa asiassa, hih. 

Muuten olen kyllä hurahtanut, kestovaipat, kantoliinat, vvv-viestintä, sormiruokailu, pitkä imetys (alku haastava, imetysdieetti), ehkä hiukan valtavirtaa vastaan kulkeminen tietyissä asioissa...Silti ihan "normiäiti" ja perhe täällä ollaan. Hiukan väsyneitä yöheräilyistä, mutta onnellisia, niin onnellisia. 

Mie suljen tämän blogin kirjottelun osalta. Jää tietysti tänne luettavaksi ja kommenttiakin saa laittaa, julkaisen net kyllä jos ovat hyviä. Minun elo ei ole enää tätä kirjoittamista, on niin paljon kaikkea mitä haluais kirjoittaa ja aikaa ei ole ja ei ehkä enää tarvettakaan. Niin ja keskustelufoorumi on nykyään kuvioissa, mikä, se jääköön teile mietintään. ;) 

Nyt pieni herää...mie menen antaan monta suukkoa ja lähen käyttään häntä pissillä. 

LämpöisiäSyysTuulia ja KynttilänValoa!

Halauksin

Anu

Hän

Hän tuli minun elämään, otti sen omaksi ja mie otin hänet ja hänen elämän.

Mie olen naimisissa.
Mie olen raskaana.
Mie olen onnellinen.
Mie olen yllättynyt.
Mie olen rauhallinen.
Mie olen sekaisin.
Mie olen turvassa.
Mie olen lähellä.
Mie olen kaukana.
Mie olen nyt ja tässä.

Mie olen rakastunu häneen, pieneen ihmeeseen sisälläni ja itseeni. =)

KynttiläValoAjatuksia

Puroja

Joskus mie mietin, että mikä minua vaivaa...Miksi aina pitää olla joku kriisi? Kehittelenkö mie niitä, että saisin huomiota? Miksen mie voi olla tyytyväinen siihen mitä on?

Silti tiän, että ihmisen elämä on eloa kriisistä kriisiin. Vai onko se?

Jokainen kokee asiat eritavoin. Mie olen aina ollu sellainen ihminen joka kokee asiat kokonaisvaltaisesti. Sitten tuli vaihe, että suljin liiallisen kokemisen pois, en jaksanu sitä, että mieleni myllersi koko ajan, tunsin asioita koko ajan, että ne olivat koko ajan iholla. Sekään ei kuitenkaan sopinut minulle, ahistuin ko en tienny mitä tunnen ja miksi.
Jossain vaiheessa halusin vain nukkua ja herätä kun kaikki on normaalisti ja hyvin. Oli aika karua huomata, kun se ei ollutkaan vaihtoehto. Pitikin elää! Tuntea ja kokea.

Olen kantanu toisenkin ihmisen asioita sisälläni ja harteillani, en uskaltanu antaa niitä hänen itsensä kannettavaksi. Tyhmää minulta ja epäreilua häntä kohtaan. Koska kun en enää jaksanut, kaikki tuli hälle yllätyksenä ja suru ja epätoivo oli lähes ylitsepääsemätön. Nythän asiasta on jo yli vuosi ja elämä on mennyt eteenpäin ja hän on vahva, samoinko minä.

Muutosten virta muuttui kuitenkin silloin koskeksi, se oli alkanu pieninä puroina, huomaamattomina ja välistä kun puroja yhdistyi huomasin jotain. Sitten se muuttui taas normaaliksi, vähän isommaksi puroksi, kunnes tuli jokia ja ne päättivät virrata eteenpäin siitä mistä piti. Eivät halunneet tulla padotuiksi ja muuttua järveksi.

Nyt koski on jälleen voimissaan. Kuohuu ja pauhaa. Muutos jatkuu. Mie kasvan ja opin jälleen uutta itsestäni.
Nyt mie lepään ja yritän saada ajatukseni jonkulaiseen järjestykseen, sitte on helpompi taas jatkaa.

Onneksi mulla on nyt meri mihin laskea.

Muistelua

Tulin pitkästä aikaa käymään blogissa ja ajauduin katsomaan muidenki kirjotuksia...bongasin Poplarilta tämmöisen viime vuoden summauksen ja kerranki tuli semmoinen olo, että taidanpa ittekki muistella viime vuotta.
Nyt on sellainen olo, että vois vaikka alkaa taas kirjoittelemaan. En tiä eksyykö kukaan enää tänne lukemaan, mutta omaksi iloksi vois naputella jotain juttua.



Vuosi 2011, mihin se meni?

1. Mitä sellaista teit v. 2011, mitä et ollut tehnyt aiemmin?
Otin virkavapaata ja lähdin tyhjän päälle työrintamalla ja ihan uudelle seudulle.

2. Piditkö uudenvuodenlupaukset ja aiotko tehdä uusia ensi vuodelle?
Mie en tehny minkäänlaisia lupauksia vuodeksi 2011, enkä tehny tälle 2012 vuodellekkaan.

3. Synnyttikö kukaan läheisesi v. 2011?
Synnytti! Kaksi tärkeää ystävää! <3

4. Kuoliko kukaan läheisesi?
Tämä on aika kauheaa ko ei muista! Mutta ei kukaan niin läheinen, että olisin täysin murtunut. Kuolema kyllä liikkui lähellä ja toi asiat itselle ja monelle lähipiirin ihmiselle näkyville ja mietintään. Elämä on niin hauras...

5. Missä maissa kävit?
Kyllähän se tais olla tuo rajanaapuri tuossa lännessä missä tuli pyörähettyä aikasta monta kertaa, hih.
Ja sitte...Prahassa ihanan ystävän kanssa tuli käytyä aloittamassa kesä! (siis Tsekissä, heh) Muuten meni kyllä ihan kotimaan matkailuksi ja niissäki oli jo ihmettelemistä ko aivan uusilla paikkakunnilla huomasin olevani ko kotonani.

6. Mitä sellaista haluaisit vuonna 2012, jota et saanut tai kokenut vuonna 2011?
Jaa-a...Mie vähän luulen, että vuosi 2012 on aika ihana ja varmasti saan kokea kaikkea uutta ja kaunista. =)

7. Mitkä päivämäärät vuodelta 2011 jäävät mieleen ja miksi?
Rakas tuli minun elämään huhtikuussa!
24/7
Mie muutin pois "kotoa" elo-syyskuussa.

8. Mikä on vuoden suurin saavutuksesi?
Se, että uskalsin ottaa suuren askeleen kohti tuntematonta tulevaisuutta!

9. Entä suurin epäonnistuminen?
Jotain pikku juttuja työelämästä kyllä tulee mieleen, muttei sen kummempaa.

10. Kärsitkö sairauksista/loukkaantumisista?
Hetkonen...Perusflunssia taisin potea ja muutaman kuumeilun.

11. Mikä oli vuoden paras ostoksesi?
Limingan kylältä kirpputorilta nahkainen käsilaukku 1euro!
Rovaniemen Revontulikeskuksen Andiamosta? punaiset "maiharit" hiukkasen enemmän, heh.
Meidän huoneen (makkari) tapetit, maali ja paneeli. <3
Moottoripyörävarusteet!

12. Kenen käytös/toiminta ansaitsee kehuja?
Mulle tärkeiden ihmisten käytös siinä tilanteessa ko kerroin, että nyt mie olen oikeasti rakastunut ja löytänyt ihanan ihmisen rinnalleni ja muutan viimein omaan kotiin ja pääsen turvalliseen syliin. Kiitos niin paljon siitä kaikesta tuesta!

13.Kenen käyttäytyminen teki sinut masentuneeksi/ikäväksi?
Ex-anopin. Mutta se on selvitetty ja elämä jatkuu.

14. Mihin suurin osa rahoistasi meni?
Elämiseen!
Siihen ko syksyllä muutin ja en alkanu heti töihin.

15. Mistä olit tosi innoissasi?
Vähän lällyä...Rakkaasta! ;)
Ystävien onnesta ja heidän tekemistään ratkaisuista!

16. Mikä laulu tulee muistuttamaan vuodesta 2011?
Johanna Kurkelan Rakkauslaulu

17. Verrattuna tähän aikaan vuosi sitten, oletko nyt
onnellisempi tai surullisempi? Onnellisempi, mutta eri tavalla. Viime vuonna olin onnellinen siitä ko osasin olla yksin ja uskalsin.
lihavampi/laihempi? Laihempi ja myös parempi kuntoisempi ja terveempi.
rikkaampi/köyhempi? Kaikin puolin rikkaampi. Vaikka ei tässä tosiaankaan missään rahoissa kieritä, heh.

18. Mitä toivot, että olisit tehnyt enemmän vuonna 2011?
Tämä on kyllä vähän hankala kysymys siinä suhteessa, että mie tein niin paljon viime vuonna. Älyttömästi uusia asioita, tärkeitä päätöksiä, kuuntelin itteäni, kuuntelin toisia, opettelin olemaan vajavainen ja antamaan ittelleni anteeksi.

19. Entä vähemmän?
Minusta tuntuu, että huhtikuun jälkeinen aika tasaa alkuvuoden systeemejä ja toisin päin, hih!

20. Miten vietät/vietit joulun?
Oltiin minun mummolassa Rakkaan kans ja mukana sukua. Ihana lämmin joulu, kaunis.

21. Rakastuitko vuonna 2011?
Kyllä! Erittäin voimakkaasti ja syvästi, aivan pelottavasti.

22. Montako yhden illan juttua sinulla oli vuonna 2011?
No...tuo yks ja siitä tuliki sitte monen yön juttu, heh.

23. Mikä oli lempi-tv-ohjelmasi?
Semmoista ei ollu ko mulla ei ollu vanhassa kodissa ollenkaan telkkaria ja täällä uudessa kodissa ei sitä tule pahemmin kateltua. Uutiset ja sää, joskus vain sää, ko uutiset ahistaa.

24. Vihaatko nyt ketään, jota et vihannut vuosi sitten?
Mie en vihhaa kettään. Vihainen voi olla, jonku aikaa ja sitte asiat on selvitettävä sen ihmisen/asian kans ja ennenkaikkea ittensä kans. Kaiken kanssa voi oppia elämään, seki on vain hyväksyttävä.

25. Paras lukemasi kirja vuonna 2011?
Enpä lukenu kovin montaa uutta kirjaa. Potterit luin loppuvuodesta ja tämän vuoden alusta uuesti.
Marjoja&Maskaraa ja Punainen morsian, tekivät vaikutuksen.

26. Vuoden paras musiikkilöytösi?
Brian Setzer.

27. Mitä halusit ja sait?
Löytää itteni. =)

28. Mitä halusit, mutta et saanut?
Saat sen mistä luovut. Niin tähän nyt täytyy vain vastata.

29. Suosikkielokuvasi vuonna 2011?
Tuotatuota..Mie katoin niin paljon leffoja viime vuonna, että en mie ossaa sanoa. Välistä pystyi katsomaan kunnon ajattelemaan laittavaa draamaa yms. ja välistä tartti vain romanttista hömppää tai kunnon action pläjäystä.

30. Mitä teit synttäripäivänäsi ja paljonko täytit?
Rakas vei minut Ravintola Hellaan syömään ja ennen sitä käytiin teatterissa katsomassa Viiru ja Pesonen, hih. Niin ja 31 tuli täyteen.

31. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodesta 2011 paremman?
Ei mikään. Vuosi meni just niinko pitiki.

32. Kuinka kuvailisit vuoden 2011 omaa "muotiasi"?
Lököhousut, pitkä huppari, huivi, hattu. =)

33. Mitkä asiat pitivät sinut järjissäsi?
Ystävät, perhe, rakkaus, halaus, nauru, itku, puhuminen, kosketus.

34. Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten?
Äää, en mie ossaa sanoa, ko en mie kauheasti perusta nuista julkisuuden henkilöistä.

35. Mikä poliittinen tapahtuma herätti eniten tunteita?
Olikos tämä taloudellinen kriisi maailmassa poliittinen tapahtuma. Se sai minut ärsyyntymään, ko kaikki on vain niin raha ja raha!

36. Ketä kaipasit?
Kevään ja kesän Rakasta ko asuttiin eri paikkakunnilla. Syksystä eteenpäin olen kaivannut ystäviäni ja vanhempiani.

37. Kuka oli kivoin uusi tuttavuus?
Rakkaan suvusta löyty aika ihania ja kivoja tyyppejä!

38. Kerro arvokas elämänohje, jonka opit vuonna 2011?
Se sama vanha... elä tässä ja nyt! =)


Saa nähä mitä tähellistä mie tuosta nyt unohdin...anteeksi kauheasti jos oli jotain sellaista mitä olis pitäny muistaa, mutta ei vain nyt tullu mieleen.

*LumiValkoHuurteisinAjatuksin*

Syksy

Viimeksi kirjoitin keväällä..oli iloa ja onnea..
Nyt on syksy ja...iloa ja onnea löytyy yhä ja vielä enemmän! =)

Minun elämä on ollu muutoksessa koko kesän ja tein suuren päätöksen. Mie olen alkanu virkavapaalle ja muutan uudelle paikkakunnalle! Niin ja tärkeintä kaikista, rinnallani rakkaus. <3
Kevät toi eteeni miehen joka vei ja sai sydämeni ja mie hänen. Mie olen hymyilly koko kesän ja meinaan jatkaa hymyilyä pitkään!

Kaikella on aikansa ja paikkansa ja mikään ei ole merkityksetöntä. Mie en olis tässä ilman historiaani ja elettyä elämääni. Kaiken sen kivun keskellä ei ole voinu tajuta, että ehkä joskus oikeasti voi olla iloinen ja onnellinen koko ajan. Nyt sen ymmärtää. Ja ehkä jo silloin joskus...

Kauan sitten minussa
aavistus jo sinusta
Silloin tuntemattoman
tunnen nyt ja tunnustan

Sä olit vaara liian suuri kiertää
ja liian houkuttava ohittaa
En tiennyt kuinka kaikki voisikaan niin palaa, polttaa

Kaksi niin hehkuvaa ja kaunista saa kirkkaana loistaa
Kunpa auringon päivät päällämme ei päättyisi koskaan

Kauan sitten jotenkin
tuntematta aavistin
että illan harmaassa
tulet vastaan pelotta

Jos joskus pimeässä yksin seison
ja liekki sammunut jo kylmä on
en tiedä voiko sitä eloon saada kukaan toinen

Kaksi niin hehkuvaa ja kaunista saa kirkkaana loistaa
Kunpa auringon päivät päällämme ei päättyisi koskaan

En pidä kiinni, en työnnä sua pois
ja pyytämättäkin tahtoisit jäädä
Tänään ei satanutkaan vaikka taivas on ollut painava pitkään

Kaksi niin hehkuvaa ja kaunista saa kirkkaana loistaa
Kunpa auringon päivät päällämme ei päättyisi koskaan

Ihanaa syksyä kaikille! =)

Kevät

Siitä on pitkä aika ko olen viimeksi kirjottanu tänne. En vain ole saanut aikaiseksi, tunteet on hyökyneet, vyöryneet, vieneet mennessään ja hukuttaneet epätietoisuuteen, pelkoon, ikävään, sekasotkuun...Elämä on ollu tosi vaikeaa, olen tehny virheitä ja saan elää niiden kanssa nyt loppuikäni. Ja samalla olen eläny omaa elämääni!

Mutta nyt on kevät ja aurinko paistaa...ja elämä hymyilee! Mie elän pitkästä aikaa täysillä ja tunnen, uskallan luottaa, kokea ja rakastaa! Mie alan pikku hiljaa löytymään kaiken sen painavan alta, pelot alkaa hälveneen, Pimeintä on juuri ennen auringonnousua. Ja nyt aurinko on noussut!

Sä saat mun salaisen voiman
Nyt heräämään enää
En tahdo piiloon mä juosta
En aina takertua, päästän irti nyt
Aion karata

Kuuletko kun veden alla mä
Huudan ääneen sen kaiken
Ihanan, vapauttavan
Janottavan, kiperän
Pelottavan, uuden
Siinä sun äänes mua rauhoittaa

Mie en ossaa sanoa muuta. Mulla on hirveän hyvä olla. =)

Tunteet

Minun tunteet heittelee laidasta laitaan.

Just nyt kyyneleet valuvat Sydänjään ja Annan surun ja epätietoisuuden vuoksi. Se on niin väärin! Niin ei saa tapahtua. Mie olen lähettäny enkeleitä heitä kantamaan.

Mie olen muutenki tosi tunteellisena. Olen vähän kipeänä niin kaikki tuntuu paljon isommalta ja musertavammalta. Ikävä on kova. Mulla on ikävä yhteistä kotia, yhteistä elämää, yhteisiä unelmia ja toiveita, ikävä sitä kaikkea ihanaa, läheisyyttä, suukkoja, halauksia jopa erimielisyyksiä. Mie kaipaan kosketusta, sitä miten tuntee toisen lähellä ja saa siitä omalle itselle piirteet. Tuntee itsensä kokonaiseksi, ehyeksi.

Kävin eilen saunassa ja tein jo rutiiniksi muodostuneen kuivakuorinnan. Ystäväni puhui kosketuksen tärkeydestä ja olen kyllä huomannut sen. Mie tarvin kosketusta, siksi kosken itseäni karheilla hanskoilla löylyn lämmössä ja annan sitten virtaavan veden lempeästi ja pehmeästi puhdistaa kehoni ja samalla kai sieluni.
Ainoa ongelma on se, että en halua kuluttaa ylettömästi vettä, koska siitä tulee huono omatunto. Nyt on siis mietinnässä muita keinoja tuntea.

Villasukat lämmittävät joka päivä. Mulla on monet ja niitä käytetään eri aikoina. Yöksi on omat, ulkokenkiin omat, kylästelyyn omat ja kotoiluun omat. Ja muutamat varasukat löytyy myös..niitä häätys vain vähän parsia.
Vaatteista on tullut jonkinlainen turva. En verhoa itseäni säkkimäisiin tekeleisiin, vaan pikemminki aika ihonmyötäisiin. Neki varmaan omalla tavallaan pitävät kehon kokonaisena..ettei se pääse haihtumaan ja sulautumaan ympäröivään maailmaan.

Mie olen. Mie en ole katoamassa. Vaikka välistä siltä tuntuuki.

Sitten kun tunnen toisin, tunnen täysillä. Jokainen kosketus menee syvälle ihon alle, saan siitä energiaa ja voimaa jaksaa. Kun saan nauraa tärkeiden ihmisten kanssa, imen positiivisuutta ja huomaan sitä myös minussa jo olevan. Ilo pulppuaa minusta kun on sen hetki ja kai sen hetki on koko ajan lisääntymässä. Tai ainaki toive ilosta ja onnesta. Siitä, että ehkä joskus se on minussa koko ajan, niin kuin oli joskus ennen, ennen kaikkea musertavaa.

Mie selviän. Mie opin tuntemaan itseni ja elämään itseni kanssa yksin ja sitten voin elää jonkun toisen kanssa yhdessä. Kun on oikea aika.

Kuunvaihde

Ihan hassua, että ylihuomenna on jo helmikuu. Tammikuu meni pimeydestä selviämisessä ja lisääntyvän valon oottamisessa. Kipuilua on ollut paljon. Se kasvattaa. Tai niin mie ainaki luulen.

Kalenteri alkaa täyttyä kaikenlaisista projekteista! Ihanaa! On kaikkea kivaa tekemistä tiedossa, kivojen ihmisten kanssa. =)
Hääty jopa varata ens viikonloppu kummitustytölle, ettei hujahda vaikka minne näkeminen. Toista hassukkaa on ikävä, haluaa haliterapiaa! Ja tietysti ystävä on tärkeä myös kohdata.

Tänä viikonloppuna olen viettäny mahtiaikaa ystävien kanssa, taitaa mennä koko ens viikko palautumisessa, heh. Mutta tuli kyllä tarpeeseen näkeminen, oleminen, tanssiminen, juttelu. Tätä lisää!

Viikolla loppui myös menkat, jokka tulit ekan kerran lokakuun jälkeen, joka oli edellinen kerta sitte niitten mikkä olit ennen viimeistä hoitoa...elikkäs kierto on yhä edelleen ihan sekaisin. En oikein tiä mitä tekisin asian suhteen.
Hoksasin, että pitäs vissiin varata aika myös gynelle. Sitä ei ole tullu käytyä semmosella ko on ollu koko ajan joku ronkkimassa tuota alapäätä muutenki.

Musiikkia olen kuunnellu ihan älyttömästi! Etsiny sanoista voimia ja keinoja kokea asioita ja tunteita. Toimii! Luen myös erilaisia elämänkatsomuskirjoja yms. oppaita, etsin niistä jotaki, silmät aukaisevia kohtia ja itselle sopivia ajatuksia ja suostun myös vähitellen kohtaamaan sen ikävänki asian mitä meissä jokaisessa on. Sille ei maha mitään, että ihminen on keskeneräinen, erehtyväinen, kuolevainen, onneksi meillä on kuitenki mahdollisuus oppia virheistä ja kasvaa. Mie haluan kasvaa.
Mie etsin itteäni. Tutustun itseeni ihan eri tavalla, opettelen kohtaamaan uusia pelkojani, suostun olemaan heikko ja siten vahva, yritän uskoa, että olen tarpeellinen tärkeä ihminen ja nainen. Aina ei ole kauhean helppoa uskoa sitä...

Työrintamalla on tekemistä. Välistä ahistaa, mutta sitte ko asiat sujuu on tosi mukavaa. Haasteellista hommaahan se on, mutta myös palkitsevaa.

Blogeissa on tapahtunu ja on saanu lukea hienoja uutisia! Ihanaa! Molen tosi iloinen plussanneiden puolesta ja toivon sydämeni pohjasta, että asiat sujuvat hyvin! =)

LumiValkoPakkasHuurreAjatuksin

Kuulumisia

Hei Kaikki Rakkaat.
Sydänjää tuossa kysyy, että mitä minulle kuuluu nyt. Lämmittipäs mieltä! =)

Täällähän tämä elo menee, päivä kerrallaan yhä edelleen. Surua, iloa, naurua ja itkua vuorotellen. Joulu ja uusivuosi oli aika tunnekylläisiä...yllättäen...Ko sitä aatteli vuosi sitte, että ens vuona tähän aikaan meitä ehkä on jo kolme, sitte mietin, että olen ainaski raskaana, no jos ei muuta niin ainaki oma talo..yms. No ei ole mitään nuista.
On vain mie ja minun pieni pää täynnä isoja ajatuksia ja mietteitä.
Minun mielikuvitus ei ole menny minnekkään, son ehkä saanu jopa isommat sfäärit, heh.

Exän kans on tosi hyvät välit ja me ollaan lähes päivittäin tekemisissä, jutellaan paljon ja on pohdittu tätä elämää. Mehän ei olla siis lyöty ovia lukkoon ja oikeasti voi olla mahdollista, että palataan takaisin yhteen. Mutta se vaatii ihan hirveästi työtä meiltä molemmilta.
Tänään viimein sanoin ihan suoraan mitä tekoja hältä ootan, jos meinaa saman katon alle vielä päästä. En ala niitä tässä selitteleen, mutta isoista asioista on kyse.

Toinen iso juttu on se, että kerroin olevani valmis luopumaan äitiydestä hänen takiaan jos asioiden on tarkoitus mennä niin. Ja sanoin sen olevan todella iso asia!
Mie en enää pysty lähteen hoitoihin, minun pää hajoaa niissä. Jos minusta ei ole tarkoitus tulla äitiä, niin ei sitte. Tämän asian myöntäminen ittelle on ollu tosi vaikeaa vaikka samalla ihan helppoa...huh huh.

Rankka syksy ja alkutalvi on siis ollut ja toivon, että tämä uusi vuosi jotenki selvittää asioita ja tuo vastauksia moneen kysymykseen. Tietysti se häätyy itse myös toimia, eikä vain odottaa, mutta olen huomannu, että aika tekee myös tehtävänsä.
Vaikka välistä on tosi synkkää niin on pakko luottaa ja uskoa, että jossain on valoa ja toivoa! Jos ei muuta niin sen olen oppinu lapsettomuudentiellä.

Mie kävin muuten pari päivää sitte kurkkimassa blogeja...itkin ja luin..en pystyny mitään kommentoimaan ko olin niin tunteiden vallassa, mutta mielessä oletta ollu.

Kävi mielessä josko alkasin tänne nyt kirjottamaan päänsisäistä surinaa pois...

Loppu

Elämä on kummallista. Voi selvitä todella vaikeista asioista ja tuntea itsensä voittajaksi ja ylpeäksi. Met selvisimmä lapsettomuudesta, met osasimma käsitellä sen.

Muuten elämästä met emmä selvinny. Meille tuli ero. Päätös oli minun, mie en ole ollu onnellinen tässä suhteessa enää pitkään, pitkään aikaan.

Nyt ko kirjotan tätä tänne, missä lapsettomuus on ollut vallitseva asia huomaan, että olen varmaan jollain tavalla paennut suhteen asioita lapsiasiaan.
Aikamoinen huomio just nyt klo 06.35.
Mutta mie voin sanoa oikeasti, että lapsettomuus ei ole syy meän eroon. Sen syy on jossain syvemmällä, meissä, minussa ja hänessä yhessä ja erikseen.

Kyllä minua pelottaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta mulla on toivoa ja uskoa siihen.

Mie kiitän teitä kaikkia jotka oletta minua tukenu tänä aikana ko olen blogia pitäny. Mie toivon teile kaikile ihan äärettömän paljon kaikkea hyvää elämään. Luultavasti käyn kurkkimassa teitä ja iloitsemassa oikeasti onnestanne. Kiitos. ♥

Kp100

Tuommosen hoksasin ko kalenteria laavasin...Ihan mielekästä olla ilman menkkoja, mutta vois olla vähän toinen syy ko joku hormoonihäiriö. Huh huh!

Päätöksiä

Tuntuu niin hullulta, että tosi moni on plussannu! Vähän sama ko tuolla erään toisen tyypin blogissa..ei oikein uskalla käydä ees lukemassa. Pienen pistoksen jälkeen, olen kuitenki tosi iloinen heidän puolestaan! He ovat odottaneet pitkään ja viimein se toivottavasti palkitaan.
Tässä plussatuulessa tuntuuki oma päätös aika oudolta...

Met taijama olla aikamoisia jahkaajia tai jotain. Mutta taas tehtiin päätös, että ei aleta millekkään. Tai siis, met oottelemma kuukautisten alkamista emmäkä ala niitä hormonaalisesti tekeen. Minua ahistaa ajatus ylimääräsistä kemikaaleista kropassa! Mieski oli sitä mieltä, että on se kyllä jos nekki häätyy jollain lääkkeillä saada aikaseksi!?

Mie olen hommannu muutaman rentoutus cd:n ja piikkimattohan mulla jo on, myös kehon puhdistuskuuri on meneillään. Mie haluan löytää minun kropan ja sen miten se toimii! Ja sen miten mieli on siihen liitoksissa.

Yksi syy päätökseen on myös tietysti tämä uusi työ! Mie en halua montaa stressiä päällekkäin...pelottaa ajatus siitä, että työasiat sais hoidot epäonnistuun.

En tiä...Huono omatuntoki on näistä päätöksistä, mutta saavathan kaikki muutki päättää koska lapsensa laittavat alulle! Ja siis meiläki saattaa mennä niin, että joululta ollaan jo hommissa...
Ja sitte, mie en oikein jaksa sitä, että minun päivät täyttää pelkkä lapsenteko tai ajatukset siitä! Eläminen meinaa unohtua ko kokoajan pähkäilee näitä juttuja!
Hitto ko sitä on välistä niin hukassa!

Hajatuksia

Aika ihana huomata, että minua on kaivattu! Kiitos! =)

Mie olen pitäny vähän pakosta ja vapaaehtosestikki lommaa blogista. Alko oikeasti voimat oleen niin hukassa tuossa alkukuusta ja sitte tuli erinäisiä uutisia, niin jalat menit alta.

Vauvauutisia tietty...mutta niistä on selvitty ja onnellinen olen kaikkien puolesta! =) Tärkeysystävällekki tulee vauva! ♥

Siitä omasta lomasta ei tullu tietekkään mitään! Mie olen paiskinu töitä koko ajan.
Sitte mie olen vähän myös jännänny työhommit kansen ja...mie sain vakityöpaikan! =)

Koko kuukausi on myös mennyt raskaan, mutta niin ihanan harrastuksen parissa! Ensi-ilta tuli ja meni loistavasti ja kaikki muutki esitykset on menny tosi hyvin! Pari vetoa on ollu aivan loistavia, ettei itku ole ollu itteläkkään kaukana...katsomossa on kyllä oltu tippa linssissä. =) Nyt pieni tauko ja sitte syyskuussa viimiset esitykset.

Kuukautisia ei ole kuulunu, se on ahistanu ihan kympillä! Mutta päätin, että en soita sairaalaan aikaa. Mie en haluais mitään hormoneja niitten alkamiseen. Ja jotenki tuntu, että ei ole ollu aikaakaan lähteä sinne ja ko työt alkaa niin ei olis oikein aikaa siellä rampata.
Mutta vasta ko kävin vessassa niin hiukan punersi...nyt yritän ottaa rennosti ja toivon, että alkavat. Ehkä kroppa on tienny, että häätyy antaa tämä kuukausi painaa täysiä, ja lievien stressitekijöiden lauettua antaa ittellensä aikaa toimia. Saa nähä jäämme odottamaan...

Oyssissa oltiin tosi ymmärtäväisiä ja palvelu pelasi. Käskivät tosiaanki soittaa tuohon lähisairaalaan aikaa, että saavat kattoa mikä menkoissa maksaa. Mutta sitte mie en saanu aikaseksi tehä sitä ja lopulta mie tajusin, että ei tässä oikein ole ees aikaa! Ja päätin, että en soitakkaan vaan annan vielä kropalle aikaa. Jos/kun net nyt alkavat niin olen heti yhteydessä Oyssiin ja katotaan heti uusi aikataulu hoidoille.

Vähän on semmoinen olo, että haluanko alkaa hoitoja nyt...mulla alkaa uus haasteellinen työ ja haluttas panostaa myös siihen. Poissaolot vähän hirvittää..Mutta silti haluan. Ja tiän, että mies haluaa. Ehkä mulla on taustalla myös se, että tämä on meän viiminen mahollisuus...vaatii rohkeutta ottaa se askel...

Se alko myös syksyksi...haikeutta ilmassa senki vuoksi...uudet tuulet puhaltavat elämässä...Voisko tämä ollu ihanien muutosten ruska?

Voimat

Olkoon voima kanssasi!
Missäköhän se voima on?
Ei oikein ole jaksuja tehä mittään! Onneksi on ennää viikko töitä. Sitte voin olla kyllä ihan mielelläni vähän aikaa työttömänä...vaikka melkein jo tiän, että sitä luksusta ei ole tarjolla. Ei vain jaksas panostaa nyt.
Ystävä muuttaa etelään...

Menkkoja ei kuulu ei näy. Molen ihan tilt koko vaimo. Ens viikola alkaa armoton soittaminen oyssiin.

Mitäs kivaa olis tapahtunu...hmm..."Hassuja kissantassuja" ollu töissä ihanuuksia lapsukaisia ja höpötyksiä. Mies varasi tapaamisen talonrakennushommia ajatellen, hih. Ensi-ilta lähestyy, viikonloput harkkoja täynnä. Eilen kävin ystävän kanssa iltakävelyllä/hölkällä ja kesäsade yllätti meidät...tai yllätti ja yllätti..sade ei pahemmin ole yllättäny tänä kesänä.

Minun mansikkamaa on ihan liian varjosassa paikassa...ei vielä raakileen raakiletta. =(
Mutta molen jo kolmatta viikkoa ollu syömättä karkkia! Aika iso juttu! =)

Ärsytys

Minun menkat ei ole vieläkään alkaneet, elikkäs net uudet hoidot jokka piti olla elokuussa ei tule onnistuun. Mie en ole raskaana, testit tehty, vaikka en mie sitä kyllä aatellukkaan, mutta tein kuiteski. Ja sairaalalla tietekki kesälomat!!! Olenpa yhteydessä sitte heinäkuun lopussa...perse!
Elikkäs kroppa teki jokku juntturat ko heitin hormonit keskenkaiken pois! Voi elämä!

Nyt ärsyttää ja ahistaa ihan kympillä! Miksi tämän pittää vastustaa tällälaila? Muutenki on ressiä ja olis kiva jos joku asia menis "oikein".

Työt on alkanu ja olisin ollu kyllä vielä loman tarpeessa. Ihan kiva siellä on touhuta, mutta kuiteski.

Parisuhde on teettäny enemmän töitä ja huomaan, että ollaan molemmat ressissä ja vähän umpikujassa. Tehdään kovasti töitä, että päästään eteenpäin. Rakkaita ollaan tietysti, mutta tiättä mitä tarkotan.

Helteitä ei ole poka täälä näkyny! Ei ees pahemmin auringonpaistetta. Enemmän on satanu ja ollu semmosta pilvistä, elikkäs sääskiä ja mäkäräisiä on ollu ihan pirusti!

Niin ja laihiksen olen alottanu. Meni 70kiloa rikki! Enkä ole ikinä painanu näin paljoa. Tuli ahistus ko ei sovi vaatteet päälle. Mie en kyllä ala ostamaan koko vaatekaapin sisältöä uusiksi vain tämmösen takia.

Elikkäs täälä on kärtymaakari. Sorry.

Sohva

Mie olen eläny kohta 2vkoa sohvala. Laiskuus on ollu tilani, heh!
Ja ei ole ennää ko vajaa kaks viikkoa lomaa. Olis aivan ihana olla heinäkuuki lomala, mutta ei. Häätyy mennä töihin. Noh meneepä nopsemmin kuukausi...

Tunteet on menny ympyrää koko ajan ja menkat ei ole ees alkaneet, saisit alkaa niin helpottas ja kierronki kannalta!

Olen kattonu leffoja, lukenu kirjoja ja kuunnellu musaa! Kaikki tuossa meän ihanalla punasella sohvala, maailman parhaan torkkupeiton alla ja tyynyjen läjässä! =)

Laulanu olen kans. Kuunnellu biisejä ja laulanu matkassa ja sitte ihan itekseen jotain ihme kipaleita ja tietty sen projektin lauluja ja tiän, että olen hyvä! Esiintyminen, laulaminen, tekeminen! Minun juttu! Ja sitä ei voi viä pois!
Olen kuunnellu youtubessa lauluja ja katellu tietty samala vähän niitä videoita...Lady Gaga on ihan järkyttävä! Net videot on pelottavia ja ahistavia! Ja mie tiän yhen meän tuttavaperheen missä alle kouluikäset läpit kattoo nuita!!!
Mitä kaikkea sitä häätyy ottaa huomioon kasvatuksessa! Näinä hoksauksen hetkinä olen välistä huojentunu ko meilä ei ole lapsia. Ja sitte lainaan Baby Blues-sarjiksen kirjastosta ja nauran kippurassa ja haluan meilekki sitä arjen sekasortoa!
Elämä, ko olet niin kummallinen!

Nyt minun lempparibiisi on Jos sä tahdot niin. Olen kuunnellu sitä tosi monta kertaa tubesta. Mies kysyki, että pittääkö sinun esittää tuo jossain ja harjottelet! Hih! Siinä on vain niin hyvät sanat ja jotenki koskettaa just nyt meitä. Ja sitte Jipun versio Tuonelan koivuista on kans saanu minut pauloihinsa.
Laulut on siis just nyt minun keino elää ja käsitellä kaikkea. Turvallista.

Ajatukset

Minun ajatukset on sekaisin. Mie olen iloinen ja sitte surullinen. Onnellinen ja vihainen. Itkettää ja naurattaa.
Menkat alkaa varmaan kohta tai ainaki mie toivon niin. Tämän on pakko liittyä niihin. Ja ehkä myös lomaan. Tästä viikosta on tulossa mielen kannalta mielenkiintonen...höh...

Pyörii vaikka mitä päässä. Ikäviä asioita joistaki ihmisistä ja sitte onnellisuuspuuskia tärkeistä tyypeistä. Työasiat stressaa vaikka olen lomala!
Nyt on kesä ja mulla on loma josta mie saan palkkaa! Hyvä juttu hei!

Ihana musaprojekti on meneillään ja se tuo iloa kesään ja syksyyn.
Siihen olen aikalaila ajatukseni suunnannu ja ehkä vähän liikaaki...henkilökemioita aatellen...oma käyttäytyminen erästä tyyppiä kohtaan ahistaa ja mie hääjyn ottaa sen hänen kans puheeksi. Huomasin tänään ko asiaa mietin, että olen jotenki häneen nyt purkanu suruani hoitojen keskeytymisestä! Oli aika iso välähdys ja mielen avaava huomio!

Minua ei vain kauheasti haluta puhua tästä hoitokerrasta. Epäonnistuminen ennenkö homma ees pääsi kunnolla käyntiin!!! Hitto!
Tahtos vain unohtaa kaiken! Olla ja elää ja olla onnellinen! Ei tätä surua ja paskaa koko ajan!
Tosi luuseri olo...ja väsyttää koko ajan, mutta ei saa nukuttua kunnolla. Eikä jaksas oikein käyä pesulla...mie tunnistan nämä merkit...

Ulkoasu

Hiukan tässä kokeilin ulkoasun muutosta blogiin! Vähän sekoilin tässä ja en tiä mitä tästä nyt tuli ja kuinka tähän tottuu?!
Mie olisin halunnu tuon taustan kokonaan pois, siis tuon "vanhanaikasen tapetin", mutta ei tämä alkanu minun kans yhteistyöhön! Ja nyt ei oikein jaksa keskittyä ennää.

KesäAjatuksia kaikile!

Toivoa

...ei ole heitetty!
Soitin tänään oyssiin ja olipas ihana ihminen sielä toisessa päässä! =) Kerroin miten asiat on ja hän otti homman hoitaakseen. Aattelin, että kuulen ehkä loppuviikosta jotain, mutta ei! Soitti jo vajaan tunnin päästä takasi!

Sumut veks ja piikki tilale. Kokeillaan josko se estäs kehon oman toiminnan ja elokuussa sitte itte operaatio!
Hei hurjaa!!!

Mieletön helpotuksen ja onnen aalto meni päästä varpaisiin ko puhelun lopetin! Nuin nopeasti uuteen yritykseen! Mie olen tosi iloinen ja mies kans!

Josko sais nyt kesän aikana käytyä kävelyllä ja vähän juoksemassa, sais ajatukset levätä ja keho hyviä viboja!

Aurinkoa! =) Ja kiitos kauheasti teän ajatuksista!

Kaato

Käytiin ekassa ja vikassa ultrassa tälle hoidolle. Liian paksut limakalvot. Se siitä sitte. Tervetuloa kesätauon jälkeen uudestaan.

Oli aika kova päätös jättää tämä nyt kesken. Mutta ehkä syksyllä on paremmat mahdollisuudet onnistua, kuin nyt hiukan epävarmassa tilanteessa.

Minun kroppa on ihan perseestä! Ahistaa!

Itku...